Viime päivinä olen tutkinut sen verran kun muilta asioilta on aikaa jäänyt sateenkaariliikkeen käsitystä ihmisoikeudesta ja sen määrittelystä, mikä poiki nyt pienenä syrjähyppynä pohdintaa sukupuoli-identiteetistä sateenkaariliikkeessä. Jos pohdiskelussa on käsitteiden väärintulkintaa tai muuta perustavanlaatuista virhettä ja paikkansapitämättömyyksiä, rakentava kritiikki on tervetullutta. Tässä siis eilisen ja tämän päivän aikana rustaamani pohdiskelu.
KRISTILLISESTI TULKITTU LUONNONOIKEUS JA KAHDEN SUKUPUOLEN RIKKAUS vs. SATEENKAARIAGENDA JA SUKUPUOLEN MONINAISUUS
Sateenkaariliikkeen ihmisoikeusnäkökulmassa kyse on siitä, että kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ilmaista itseään sellaisina kuin ovat. Kristillinen teologia lähtee Jumalan luomistyöstä ja sen pohjalta muotoillusta luonnollisuusperiaatteesta eli ns. luonnonoikeudesta. Kristillisessä seksuaalietiikassa luonnonoikeus merkitsee heteronormatiivisuutta, jossa seksuaalioikeuksia tarkastellaan miehen ja naisen suhteesta ja sille Raamatussa annetuista puitteista käsin. Tämä on alamaisuutta Jumalan luomistyölle, jota ei voi erottaa muusta kokonaisuudesta: evankeliumista, vanhurskautuksesta, pyhityksestä, lähimmäisenrakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta. Kaikki lähtee samasta raamatullisesta kontekstista ja saa merkityksensä tässä yhteydessä. Jos kristillinen lähimmäisenrakkaus irrotetaan kristillisestä kontekstistaan sen sisältö muuttuu eikä se enää ole kristillinen.
Sateenkaariteologien lähtökohtana on että homot, lesbot ja transihmiset ovat syntyneet sellaisiksi kuin ovat - tai että ihminen on syntynyt seksuaalisuudeltaan muuttuvaksi ja hänen tulee saada ilmaista seksuaalisuuttaan sellaisena kuin hän sen kulloinkin kokee. Nyt painopiste on siirtymässä ensimmäisestä perustelusta - syntymässä saatu seksuaalinen suuntautuneisuus - jälkimmäiseen: vapauteen määritellä itsensä oman kokemuksen mukaan ja ilmaista itseään sen mukaisesti.
Homoseksuaalisuuden perustelu syntymässä saatuna luonnollisena suuntautuneisuutena oli se tapa, jolla homoseksuaalien oikeuksista saatiin tehtyä ihmisoikeuskysymys. Väitettiin että homoseksuaalisuus on yhtä synnynnäistä ja muuttumatonta kuin silmien väri. Mitään homogeeniä ei kuitenkaan ole löydetty eli luontoon ja luonnollisuuteen vetoava perustelu on edelleen vailla tieteellistä tai ainakin geneettistä pohjaa. Sateenkaariliikkeen perusta ei ole tieteellinen vaan aatteellinen.
Tähän joku voi sanoa ettei ole myöskään erityistä heterogeeniä, joka määräisi että ihminen alkaa tuntea kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen; geeneissä ei ole nimilappuja kuten "homo" tai "hetero" vaan suuntautuneisuus on aina enemmän tai vähemmän sosiaalisessa kontekstissa ja vuorovaikutussuhteissa syntyvä ja muotoutuva. Totta onkin, ettei geeneissä ole tällaisia nimilappuja, mutta ihmisen geneettinen rakenne ja hormonitoiminta ohjaavat heteronormatiiviseen suuntaan. Lisäsi sukupuolet on selkeästi suunniteltu toisilleen vastakkaisiksi - jos vierastat sanaa "suunniteltu", lue: ovat selkeästi toisilleen vastakkaisia - tai paremmin ilmaisuna toistensa tarpeita vastaaviksi; ne ovat toisilleen sopivia kaikin tavoin, niin että voidaan täydellä syyllä puhua vastakkaisesta sukupuolesta: kahdesta sukupuolesta, jotka luontaisesti tuntevat vetoa toisiinsa.
Sateenkaariliike tulkitsee tiedettä valikoiden ja nostaa esiin tutkimustuloksia jotka voidaan tulkita aatteen väittämien mukaisiksi. Kristityt tekevät monessa kohtaa ehkä samoin, ja totta on että kaikessa vakaumuksellisuudessa pitäisi pyrkiä totuuteen, asioiden eri puolet huomioiden ja niitä vääristelemättä. Sateenkaariliikkeen ja kristinuskon välillä on kuitenkin se ero, että kristinusko perustuu uskoon ja vakaumuksellisuuteen eikä edes väitä tekevänsä toisin. Uskomme että Jeesuksen sovituskuolema ja ylösnousemus on konkreettisesti tapahtunut tosiasia, ja että Jumalan yhteydessä ihmisellä on parhaat mahdollisuudet tulkita ja ymmärtää todellisuutta jossa hän elää. Tämä on luonnollisestikin uskoa, ei tiedettä. Prideliike sen sijaan on pyrkinyt jo lähtökohtaisesti esittämään itsensä niin ihmisoikeusliikkeenä kuin tieteeseen perustavana, vaikka tulkitsee kumpaakin tarkoitushakuisesti ja käsitteitä hämärtäen ja todellisuudessa on vähintään yhtä aatteellinen kuin kristinusko.
Biologiaan sidotusta sukupuolesta poikkeava käyttäytyminen on poikkeavaa, ja se on poikkeavaa riippumatta siitä löydetäänkö toiminnalle hormonaalisia perusteita ja katsotaanko käyttäytyminen oikeutetuksi ja luvalliseksi. Mieheyden ja naiseuden sisällä on toki erilaisuutta, lukemattomia vivahteita ja tapoja toteuttaa miehenä ja naisena olemista, tämä on luonnollista sukupuolen moninaisuutta, ei poikkeavuutta. Yksinkertaistaviin roolimalleihin perustuvien stereotypioiden kyseenalaistaminen on eri asia kuin sukupuolisuuden murtaminen ja väite, että sukupuolia on lukuisia.
Sukupuolet (mies ja nainen) ei ole myytti eikä aate, vaan biologinen fakta. Tämä on luonnollinen rakenne jota myös luonnollinen ja terve sosiaalinen vuorovaikutus palvelee, ja jota muunlainen sosiaalinen vaikutus (vanhempien epäterveet keskinäiset suhteet, epäterveet suhteet lapseen, laiminlyövä tai liian autoritäärinen kasvatus, hyväksikäyttö) rikkoo ja vinouttaa. Tulkintaani voidaan sanoa kristillisestä vakaumuksesta nousevaksi ja siitä käsin asioita valikoivaksi ja arvottavaksi. Mielestäni kristillinen ihmiskäsitys on todellisuuden mukainen ja myös pragmaattisesti kestävä. Se ei ole todellisuuden mukainen siksi, että se käytännössä parhaiten palvelee yhteiskunnan toimivuutta ja hyvinvointia, vaan uskon että se palvelee yhteiskunnan toimivuutta ja hyvinvointia juuri siksi, koska on samansuuntainen Jumalan luomistyön kanssa ja noudattaa elämään sisällekirjoitettuja lainalaisuuksia.
Useat homot ja lesbot ovat itsekin pitäneet väitettä homoseksuaalisuudesta syntymässä saatuna ja luovuttamattomana suuntautuneisuutena vääränä, jopa alistavana ja vahingollisena. Jos homous on silmien väriin verrattava asia se tuomitsee homon homoksi ja vie häneltä mahdollisuuden määritelmistä vapaaseen seksuaalisuuteen, jossa taipumukset ja kokemus itsestä voivat olla muuttuvia. Väite homouden synnynnäisyydestä ja luonnollisuudesta oli kuitenkin se millä saatiin vedottua suureen yleisöön. Kun homosuhteet näin saatiin luonnollistettua, on alettua siirtyä toisenlaiseen argumentointiin, puheeseen vapaasti muotoutuvasta, kategorioita hylkivästä seksuaalisuudesta.
SUKUPUOLI VAI IDENTITEETTI JA MINÄKUVA?
Setan mukaan paitsi seksuaalisuus myös itse sukupuoli on muuttuva. Ei riitä että mies tai nainen voi tänään tuntea seksuaalista vetovoimaa ja emotionaalista, rakkaussuhteeseen johtavaa kiintymystä samaan sukupuoleen (homoseksuaalisuus), huomenna taas toiseen sukupuoleen (heteroseksuaalisuus), ylihuomenna ehkä esineeseen (objektiseksuaalisuus) ja sen jälkeen ei mihinkään (aseksuaalisuus) tai että hän kokee biologisen sukupuolensa kyseenalaistavaa seksuaalisuutta, esimerkiksi mies kokee olevansa nainen ja naisena kiinnostunut miehistä (transseksuaalisuus). Seksuaalisuuden lisäksi myös sukupuolen katsotaan olevan muuttuva.
Sukupuolen määrittelyä Setan verkkosivulla:
Sukupuoli on moninainen ilmiö. Ensinnäkin sukupuolia on monia. Sen lisäksi yksilön sukupuoli voi olla moninainen. Siinä voi olla monenlaisia ulottuvuuksia, joillakin ihmisillä se voi myös vaihdella, kun taas toisilla ihmisillä se pysyy samana koko elämän ajan... Muita kuin nais- ja miessukupuolia kuvaavia käsitteitä ja identiteettejä on lukemattomia, ja koska kieli tavoittaa toisinaan epätäydellisesti ihmisen kokemusta, termejä on syntynyt matkan varrella lukuisia... Jokaisella on oikeus itse määritellä tai olla määrittelemättä sukupuoltaan. Vuorovaikutustilanteessa ihmisen kanssa, jonka sukupuolta ei tiedä, on hyvä varmistaa, ettei määrittele ihmistä toisin kuin hänelle sopii. (Lainattu 8.10.2019)
Setan artikkeli tuo ilmi sateenkaariliikkeen retoriikan ongelmallisuuden. Toisaalta puhutaan kahdesta asiasta, sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä, mutta käytännössä nämä samaistetaan.
Sukupuoli on edelleen biologinen fakta, kun taas sukupuoli-identiteetit ja sukupuoliroolit ovat biologiaan sidottuja tai siitä eriytyviä ja sosiaalisissa vuorovaikutuksissa muotoutuvia tapoja kokea ja ilmentää itseään. Totta on, että sukupuoli-identiteettejä eli kokemuksia omasta sukupuolisuudesta on monia. Ei kuitenkaan ole kiistattomasti totta että sukupuolia olisi monia.
Setalainen sukupuolen moninaisuus edellyttää uutta tapaa määritellä sukupuoli. Määrittely hylkää perinteiset tieteelliset lähestymistavat ja pitää lähtökohtana yksilön kokemusta, vuorovaikutuksessa muodostunutta identiteettiä: sukupuoli on yhtä kuin sukupuoli-identiteetti. Sukupuolen määrittely identifioitumisen kautta on monessakin mielessä ongelmallinen, ei pelkästään siksi että se hylkää perinteisen biologiaan perustuvan ajattelun, vaan koska kokemus itsestä ja etenkin kokemus itsestä sukupuolisena ja seksuaalisena olentona on voimakkaasti, joissain tapauksissa korostuneen voimakkaasti emotionaalinen eli tunneperäinen. Ihmisen tunne-elämä on ulkopuolisten tekijöiden manipuloitavissa ja helposti haavoittuva. Mielenterveyden ongelmat ilmenevät voimakkaasti tunne-elämän alueilla ja vaikuttavat niin minäkuvaan kuin identifioitumiseen. Aina ei ole selvää sekään, milloin kyse on identiteetistä ja milloin minäkuvasta ja kuinka nämä tulisi erottaa. Sukupuolen määrittely identiteetin kautta ei ole yksiselitteistä ja saattaa käytännössä merkitä sukupuolen määrittelyä tunne-elämän rikkinäisyyden ja minäkuvan perusteella.
Sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä samaistavan ja hämärtävän kielenkäytön taustalla on Setan agenda perinteisen sukupuolinormittuneen yhteiskunnan murtamiseksi. Huomionarvoista on, että kun ennen puhuttiin sukupuolesta, josta käsin ja jonka kautta ihminen suuntautui seksuaalisesti johonkin suuntaan, nyt lähtökohdaksi tavallaan tulee seksuaalisuus, ja käsitys sukupuolen moninaisuudesta määräytyy sitä kautta. Koska seksuaalisuutta on monenlaista ja se on muuttuvaa ja mukautuvaa, myös sukupuolia täytyy olla monia ja ne voivat muuttua ja vaihtua.
Seksuaalinen suuntautuminen ei tietenkään ole ainoa lähtökohta poikkeavalle sukupuoli-identiteetille, koska lähtökohta on ihmisen kokemus itsestään sukupuolisena olentona mies/nainen-akselilla eikä sinällään edellytä seksuaalista suuntautumista. Esimerkiksi tyttö saattaa kokea olevansa "vähän poika" ja käyttää sukupuolestaan nimitystä demigender, mikä ei tarkoita että hän kokee seksuaalista kiinnostusta toisiin tyttöihin, mutta usein näin on: "vähän pojaksi" itsensä määrittelevä tyttö on usein ainakin vähän tyttöihin suuntautunut. Ehkä hän on ensin kokenut olevansa vähän poika ja ehkä tunnistanut itsessään vierautta omaa naiseutta kohtaan ja myöhemmin huomannut kokevansa jonkinasteista suuntautumista tyttöihin, mutta tyttöihin kohdistuva suuntautuminen ja seksuaalinen identifioituminen on sitten laukaissut tarpeen määritellä sukupuoli. Seksuaalinen taustekijä ei tietenkään ole välttämätön, vaan kyseessä saattaa olla yksinomaan sukupuolisuuteen liittyvä mieheyden/naiseuden tulkinta, jolla esimerkiksi heteromies tai heteronainen peilaa itseään stereotyyppisiin odotuksiin ja antaa itselleen luvan niistä poikkeaviin piirteisiin.
Väitän että seksuaalisuus ja niin sanottu seksuaalinen suuntautuneisuus yhä enemmän on poikkeavan sukupuolimäärittelyn taustalla. Esimerkkiä. Samaan sukupuoleen koettu seksuaalinen kiinnostus tai kiihottuminen esineistä ja asioista (seksuaaliset fetissit) tuottavat minäkuvan hämmennystä minkä seurauksena nuori alkaa määritellä itseään ja lopulta sukupuoltaan seksuaalisen halun ja käyttäytymisen kautta ja perusteella. Minäkuvassa ja identiteetissä koettu epätietoisuus ja tunne-elämän epätasapainoisuus ruokkivat seksuaalisia kokeiluja ja monimuotoisuutta, joiden kautta nuori etsii itseään ja kokemusta elämän mielekkyydestä sekä pyrkii täyttämään tunne-elämän vajetta; ja toisinpäin: seksuaaliset mieliteot ja kokeilut lisäävät identiteetin ristiriitoja ja hämmennystä. Tällöin sukupuolen määrittely tarjoaa kiinnekohdan. Kun nuori voi samaistua sukupuoliseen ryhmään (vaikkapa demipoika tai demityttö) ja asettaa itsensä sen kategoriaan, tämä tukee myös seksuaalisen identiteetin selkiytymistä ja antaa puitteet kiinteän minäkuvan muotoutumiselle. Tällaiset kategoriat ovat sukupuolen kannalta kuitenkin keinotekoisia eivätkä ole välttämättömiä, niissä on kysymys sukupuoli-identiteetistä ja minäkuvasta, ei sukupuolesta itsestään.
Jos kerrataan kehityksen historiaa, niin lähtökohta sukupuolen moninaistamiselle oli joidenkin kokemus siitä, että ovat syntyneet vääränlaiseen kehoon. Tämä johti niin sanottuihin transhoitoihin ja sukupuolen korjauksiin. Sittemmin on havaittu ettei mielen ja kehon välillä koettu ristiriita ja siitä aiheutuva paha olo, sukupuolidysforia, välttämättä ole merkki "transsukupuolisuudesta". Sateenkaariliikkeen piirissäkin on myönnetty että on sukupuolidysforiaa jonka oikea hoito ei ole sukupuolen korjaus, vaan terapian kautta saavutettu oman sukupuolisuutensa hyväksyminen. Translakiin ajettava muutos alaikäisten itsemäärittely ja -määräämisoikeudesta ja oikeus transhoitoihin väheksyy sukupuoliristiriidan taustalla olevia psykologisia tekijöitä ja johtaisi traagisiin hoitoihin. Tutkimustulosten mukaan henkilöiden määrä jotka ajattelevat tulleensa hoidetuiksi väärin perustein ja haluavat korjautua takaisin omaan sukupuoleensa (detransitio), on jatkuvasti kasvamassa. Nämä henkilöt joutuvat lopunelämänsä kärsimään hormonihoitojen ja leikkelyjen seurauksia.
Sukupuolenkorjausleikkaukset loivat tarpeen sukupuolen juridiseen vaihtamiseen. Alettiin hyväksyä että XY-kromosomiparin omaava ja kehollisesti poika voikin olla tyttö ja vastaavasti XX-kromosomiparin omaava ja kehollisesti tyttö voi olla poika. Sateenkaariliike näki tässä avautuvan oven edustamalleen seksuaalisuuden vallankumoukselle ja lähes rajattomalle itsemäärisoikeudelle. Jos on tyttöjä jotka ovatkin poikia ja poikia jotka ovatkin tyttöjä, eikö olisi loogista, että jokainen saa määritellä oman sukupuolensa?
Jos lähtökohta oli enemmän sukupuolinen kuin seksuaalinen, prosentuaalisesti vähäisen ihmismäärän kokemus transsukupuolisuudesta ja halukkuus sukupuolen korjaukseen, myöhemmin seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta on tullut yhä määräävämpi tekijä. Viihdeteollisuuden, median ja koko yhteiskunnan seksualisoitumisen myötä, joka on lisännyt lapsille painetta seksuaalisiin kokeiluihin saadakseen selvyyden suuntautuneisuudestaan ja joka väheksyy sitoutumiseen, uskollisuuteen ja emotionaaliseen läheisyyteen perustuvien suhteiden merkitystä, nuorten epätietoisuus niin seksuaalisuudestaan kuin sukupuolisuudestaan on kasvanut rajusti. Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin vuonna 2003 hakeutui 47 henkilöä, oli määrä vuonna 2018 jo 794 (Lääkärilehti 45/2018).
Setan mukaan jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä sukupuolensa. Transtukipisteen mukaan yksi kattotermeistä on transihmisyys, jonka alle kuuluvat transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus ja transvestisuus.
Yhdysvaltalainen psykologiyhdistys APA kuvaa transihmisyyttä näin: Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa tunnetta mieheydestä, naiseudesta tai esimerkiksi muunsukupuolisuudesta. Transihmisillä on erilainen sukupuoli-identiteetti tai tapa ilmaista sukupuoltaan kuin heiltä syntymässä määritetyn sukupuolensa perusteella odotetaan. Kyse on monimuotoisesta ilmiöstä, jolle todennäköisesti ei voida löytää yhtä selitystä. Asiantuntijat uskovat biologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden kaikkien vaikuttavan yksilön kehittymiseen transihmiseksi. (Transtukipiste, lainattu 9.10.2019)
Transtukipisteen linkittämässä APA:n (American Psychological Association) määrittelyssä "transihmisyydestä" (!) käytetään termiä sukupuoli-identiteetti ja puhutaan sukupuolen ilmaisusta:
Transgender is an umbrella term for persons whose gender identity, gender expression or behavior does not conform to that typically associated with the sex to which they were assigned at birth. Gender identity refers to a person’s internal sense of being male, female or something else; gender expression refers to the way a person communicates gender identity to others through behavior, clothing, hairstyles, voice or body characteristics.
Setan, transtukipisteen ja ilmeisesti koko sateenkaariliikkeen tulkinta sukupuoli-identiteetistä on että se on sama asia kuin sukupuoli. Näin puhe sukupuoli-identiteetin moninaisuudesta saadaan kuulostamaan puheelta sukupuolen moninaisuudesta, vaikka kyse olisi vain identiteetistä ja minäkuvasta.
Sateenkaarisanaston mukaan ihmisen sukupuoli voi olla "polygender". Tällöin henkilöllä on useita sukupuolia. Erään määritelmän mukaan yhdellä henkilöllä voi olla kolme tai enemmänkin sukupuolta. Käytännössä määrä lienee rajaton jos ihminen itse saa vapaasti määritellä mitä sukupuoli tarkoittaa ja mitä sen ilmaiseminen pitää sisällään.
Kristilliseen uskoon perustaen pidän faktana, että sukupuolia on kaksi - ja että näiden sisällä on erilaisia sävyjä ja että yksilön tapa ilmentää itseään, uskoaan, sukupuolisuuttaan ja seksuaalisuuttaan on moninainen. Jumalan sana ei sullo meitä samaan muottiin ja sterotypioihin, vaan Pyhä Henki päinvastoin vapauttaa yksilöä löytämään oman erikoislaatuisen tapansa elää, yksilölliset mahdollisuutensa ja potentiaalinsa ja nauttimaan niistä Jumalan yhteydessä. Tämä voi kuitenkin toteutua vain alamaisuudessa Jumalalle, sitoutuen Hänen sanaansa ja riippuvaisuuteen Kristuksesta ja Pyhän Hengen uudistavasta työstä, koska muussa tapauksessa viettimme, itsekkäät halumme ja tunne-elämämme impulssit johtavat meitä harhaan, poispäin todellisesta vapaudesta.
Uskon että seksuaalisuus voi olla muuttuvaa ja mukautuvaa. Tämä johtuu monestakin syystä, mutta erityisesti siitä että elämme synnin alaisessa maailmassa, jossa meitä pommittavat monenlaiset vaikutteet ja ärsykkeet. Heteromieskin voi jossain elämänsä vaiheessa kokea homoeroottisia tuntemuksia ja siihen suuntaan johtavia impulsseja, jne. Erilaiset ärsykkeet ja tuntemukset eivät ole synti. Kiusauksetkaan eivät ole syntiä sinällään. Olennaista on että kristittyinä sitoudumme Jumalan sanaan. Silloin pysymme vapaina Jumalan lapsina ja parannuksenteon ja kuuliaisuuden kautta löydämme syvemmin todellisen vapautemme: kasvaa ja inspiroitua Jumalan Hengen alaisuudessa ilmentämään koko ihmisyyttämme ja yksilöllistä potentiaaliamme - sopusoinnussa maailmankaikkeuden lakien kanssa.
