Mitä vihapuhe on

Mikä minun mielestäni on vihapuhetta? Vihapuhetta on esimerkiksi "Homot pitäisi teljetä lukkojen taakse häiritsemästä normaalien ihmisten elämää". Lause kohdistuu tiettyyn ihmisryhmään, lietsoo halveksuntaa ja pyrkii eristämään heidät muista erilliseksi ryhmäksi, jolla ei ole samanlaista ihmisarvoa ja sosiaalisen elämän oikeutusta kuin muilla. 

Homo-sanan tilalle voidaan yhtä hyvin vaihtaa sanoja kuten kristityt, konservatiivikristityt, muslimit. Joskus myös konteksti, esitetyn kommentin yhteys ja ilmeinen tarkoitus ratkaisevat onko se vihapuhetta. Näin ollen vihapuhetta saattavat olla ilmaisut kuten "Kristityt ovat homofoobikkoja" tai "Uskonto on hanurista". 

Vastustanko vihapuhetta. Kyllä. Pitäisikö vihapuhetta mielestäni sensuroida? Ehdottomasti ei, tai sitten vihapuheelle pitää antaa tarkka ja tasapuolinen, kriittistä tarkastelua kestävä määritelmä, ja silloinkin ajatus on ongelmallinen. 

Vihapuheen ongelmallisuus ei ole ainoastaan sen erittäin subjektiivinen luonne, jossa loukatuksi itsensä kokeva mieltää saamansa mahdollisesti asiallisenkin kritiikin vihasta nousevaksi ja vihaa lietsovaksi - itse samanaikaisesti syytäen vastapuolelle jopa kärkevämpiä kommentteja kokematta omaa käyttäytymistään mitenkään vihaa lietsovaksi. 

Ongelma on muun muassa siinä että ihmisiä kielletään ilmaisemasta tunteita, kirjoittamasta tunteellisesti värittynyttä tekstiä. Kun tunteiden ilmaiseminen kriminalisoidaan vihapuheena, ollaan vaarallisella tiellä. Siitäkin huolimatta, että tunteellisesti väritetty arvoladattu puhe on manipulaattorille vahva väline arvostelukyvyttömien kuulijoiden lietsomisessa mikä äärimmillään voi johtaa laittomuuksiin kuten pahoinpitelyihin, moskeijoiden, synagoogien, kirkkojen tai vapaa-ajattelijoiden kokoontumistilojen tuhopolttoihin jne.

Valitettavan suuri osa somekeskusteluista on hirvittävää luettavaa. Tunnen syvää häpeää muun muassa siitä miten jotkut uskovaisina pitämäni henkilöt ovat kommentoineet homoseksuaalisuutta tai turvapaikanhakijoita. Myötähäpeäni on sitä syvempi, koska itse pidän homoseksuaalisuutta luonnottomana enkä ole aivan sinisilmäinen maahanmuuton suhteen. Joidenkin uskovien homoista esittämä ala-arvoinen ja epäkristillinen kommentointi saa aikaan sen, että minutkin, esittäessäni kritiikkiä homoliittoja kohtaan, automaattisesti liitetään samaan homofoobikkojen, muukalaisia pelkäävien ja asialliseen keskusteluun kykenemättömien raamatullapäähänhakkaajien joukkoon. Asia erikseen on että kiivaimpien seta-agendalaisten mielestä automaattisesti olen homofoobikko jne. jne. jne. kannattaessani perinteistä kristillistä ihmiskäsitystä ja siitä johdettua avioliittomallia ja seksuaalietiikkaa.

Se, että pyrin asialliseen ja perusteltuun kritiikkiin seta-agendaa ja sateenkaaripropagandaa kohtaan ja toivon sitä myös muilta kyseisiä asioita vastustavilta, ja että samoin toivon omia näkemyksiäni vastustavilta asiallisuuteen pyrkivää argumentaatiota ohipuhumisen ja solvaamisen sijasta, ei tarkoita, että haluaisin poistattaa somesta tunteellisesti ylivirittyneet tai yksinkertaisesti epäasialliset, loukkaavat ja ilmeisen valheelliset kommentit. Kohdistuvatko loukkaukset tai ainakin puolitotuudet ja tahallisen harhaanjohtavasti rakennetut sepustukset omaa kantaani edustaviin tai sitä vastustaviin ei tässä yhteydessä ole mitenkään merkittävää. Kuten ei sekään, että itsekin aika ajoin syyllistyn tunteellisiin purkauksiin ja lipsahdan asiattomuuteen, mikä minulle suotakoon. 

Valehtelua ja tahallista keskustelukumppanin sanomisten vääristelyä ja mollaamista en itselleni hyväksy ja olen vakaasti sitä mieltä, ettei kukaan kristitty voi sellaista itselleen hyväksyä tai sitten jotain on perusteellisesti pielessä henkilökohtaisessa suhteessa ja yhteydessä Jeesukseen. Ja jälleen kerran: ihmisillä on oikeus valehdella ja oikeus käyttäytyä epäkristillisesti, niin inhottavaa kuin se onkin.

Selkeästi asiattomia ja loukkaavia kirjoituksia voidaan somesta poistaa ja tuleekin poistaa, erityisesti kun ne täyttävät olemassaolevan rikosnimikkeistön edellytykset esim. kiihotuksena kansanryhmää vastaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa kynnyksen "asiattomien ja loukkaavien" puheiden poistamiseen täytyy kuitenkin olla korkea, ei matala. Vihapuheen lisäämistä olemassaolevien rikosnimikkeiden joukkoon tai oheen (tai jopa niiden yläpuolelle niin kuin aika ajoin tuntuu olevan painetta) pidän ongelmallisena etenkin siksi, että se lisää totalitarismin vaaraa. Tällöin vihapuheen määrittelee kulloinkin vallalla oleva agenda omine arvomaailmoineen. Neuvostovenäjällä valtion pakkotoimia ja yhdenmukaistamispolitiikkaa kritisoivat olivat kansanvihollisia, esim. pakkokollektivisoinnin arvosteleminen oli niin ilmeistä vihaa eli vihapuhetta valtiota ja kansaa vastaan, että se johti automaattisesti vankileireille ja karkotukseen.

Tämä pätee myös pienemmässä mittakaavassa eri yhteisöjen kohdalla, esim. ääritulkintainen helluntailaisuutta, babtismia tai luterilaisuutta edustava yhteisö voi keskustelufoorumiltaan ennakkosensuroida tai poistaa kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun vihanlietsontana kristittyjä kohtaan. Samoin joku Setan agendaa edustava yhteisö voi fooruminsa keskustelupalstalta poistaa seksuaalisten vähemmistöjen asiaa ajavaan politiikkaan kohdistuvan kritiikin vihapuheena edustamiaan vähemmistöjä kohtaan. Tämä heille suotakoon. 

Jos kristityt tai joku itsensä kristilliseksi mieltävä yhteisö tai yhtä hyvin setalaista aatemaailmaa edustava tai mikä tahansa liike ja agenda pyrkii soluttautumaan yhteiskunnan päätöksentekoon niin, että siitä seuraa syrjintä, jossa toisenlaisia näkemyksiä edustavien puheet voidaan eliminoida vihapuheena tai että jonkun aatteen edustajien tunteelliset purkaukset poistetaan selkeässä epäsuhdassa agendan edustajien omiin purkauksiin, ollaan jo enemmän kuin vaarallisilla vesillä: 

On astuttu vähintään henkiseen totalitarismiin.  

Avoin kirje arkkipiispalle

Hyvä arkkipiispa Tapio Luoma,

Eilen minua ilahdutti lauseesi "Voimakas puhe kristillisistä arvoista saa minut kysymään, mitä ne oikein ovat? Ei kristittyjä ole viime kädessä kutsuttu puolustamaan arvoja vaan elämään todeksi Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta." Lausetta siteerasi Suomen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja Jaakko Pihlajamäki, jonka kirjoituksesta sen luin.

Briljantti lause kosketti ja innoitti. Kaiken keskellä se muistutti, etten voi olla minkään arvon, arvomaailman tai periaatteen varassa. Kristittynä minun tulee olla Hänen varassaan. Vain sillä tavalla voin seisoa edustamieni arvojen takana säilyttäen rakentavan suhtautumistavan niihin, joiden arvot ovat erilaisia tai joiden kanssa muuten olen eri mieltä.

Tänään luin vastauksesi Päivi Räsäsen avoimeen kirjeeseen, ja se teki minut murheelliseksi. Tuntui suorastaan uskomattomalta että tekstin on kirjoittanut kristillisen kirkon arkkipiispa, vieläpä sama henkilö, joka voimakkaasti korostaa Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta.

Kirjoitat, ettei kirkon osallistuminen ole kannanotto avioliittokysymykseen. Totta kai se on epäsuora kannanotto muun muassa avioliittokysymykseen.

Prideen olisi voinut osallistua toisellakin tavalla. Oma osallistumiseni Prideen on nähtävissä heinäkuussa 2013 kuvatulla videolla "Ensimmäinen Pride-tapahtuma Porissa". Bongasin videon Youtubesta muutama päivä sitten. Olen jakamassa homokysymykseen kantaa ottavaa traktaattia ja marssia varten painattamani paita kertoo, että Jumalan rakkaus kuuluu kaikille, mutta avioliitto miehelle ja naiselle.

Osallistuin myös Pori Pride 2019 -tapahtumaan. Osallistumiset olivat mielenkiintoinen ja palkitseva kokemus. Prideväen mukana marssiessani koin konkreettisesti, etten ole näitä ihmisiä vastaan, vaan heidän puolellaan. Meidän tulee olla ihmisen puolella syntiä vastaan, niin kuin Jumalakin on.

Ongelmallista sitten on, jos osallistuminen vaatii luopumaan Jumalan sanasta ja aiheellisesti synnyttää mielikuvan, että olemme synnin puolella. Silloin teemme karhunpalveluksen niille, joiden rinnalla haluamme kulkea.

¤ ¤ ¤

Aito avioliitto -yhdistystä tai esim. eheytyneiden homojen ryhmää tuskin oltaisiin huolittu yhteistyökumppaniksi Prideen jakamaan omaa materiaaliaan. Siitäkin huolimatta, että osa entisistä homoista edelleen kokee homoeroottisia kiusauksia ja siksi elää ilman parisuhdetta ja selibaatissa, ja jotkut heistä pitävät itseään "kristittyinä homoina". Norjalaisen Espen Ottosenin kirjassa "Minun homoseksuaalit ystäväni" kerrotaan heidän kamppailuistaan ja Jeesuksessa löytämänsä uuden elämän mielekkyydestä.

Eheytyminen ja mitä sillä tarkoitetaan on liian laaja aihe käsiteltäväksi tässä, mutta lähtökohtana on, että ihminen haluaa elää uskoontulossa saamansa uuden identiteetin mukaisesti, sen mukaisesti, että hän on tullut osalliseksi Jumalan Pyhästä Hengestä, joka johtaa elämään uudistettua ja uudistuvaa elämää. Seksuaalista moninaisuutta ja itsemääräämisoikeutta mainostava Seta on pyrkinyt järjestelmällisesti torjumaan näiden homojen ja ex-homojen kokemukset, koska ne eivät ole Setan agendan mukaisia.

Ihminen saa kokea rakastuneensa Eiffel-torniin ja pyrkiä sen kanssa naimisiin, koska torni on tehnyt aloitteen vilkuttamalla valoja, ja kaikki tämä on ok. 13-vuotias poika, jolla on sukupuolensa mukaiset kromosomit XY, tuntee olevansa tyttö, ja sekin on ok. Seta-aktivisti kertoo henkilölle, että tämän pitää aloittaa hormonihoito rintojen kasvattamiseksi ja jossain vaiheessa ehkä myös penis on leikattava pois, koska se aiheuttaa ristiriitoja henkilön naiseudelle.

Trasekin mukaan "Sukupuolenkorjauksella tarkoitetaan niitä lääketieteellisiä ja juridisia toimenpiteitä, joiden avulla henkilö voi elää omassa sukupuolessaan". Näin ollen myös Setassa uskotaan rikkinäisyyteen ja eheytymiseen, vaikka ei käytetäkään juuri näitä sanoja. Kun XY-kromosomiparin omaavan transsukupuolisen henkilön keho on korjattu, niin että hän ulkonaisesti muistuttaa XX-kromosomiparin omaavaa henkilöä eli tyttöä, hän on eheytynyt tai eheytymässä.

Mutta jos joku kokee uudestisyntyneensä ja sen kautta saaneensa uuden suhtautumistavan seksuaalisuuteensa, se ei ole ok. Ja jos heitän ilmoille ajatuksen, että "transsukupuolisen" varhaisteinin ongelma saattaa olla henkisellä puolella ja tunne-elämässä, ja että todellista korjautumista ehkä olisikin se, että poika kokee olevansa poika, se ei missään tapauksessa ole ok. Minut leimataan foobikoksi, suvaitsemattomaksi ja vihapuhetta levittäväksi.

Luin hiljattain Trasekin ja Setan keskustelusivuja. Mielipiteet kirkon osallistumisesta Prideen tuntuivat jakaantuvan jokseenkin 50/50. Osa oli sitä mieltä, ettei sateenkaariväen pitäisi olla missään tekemisessä kirkon kanssa, koska kirkolla on se vanhanaikainen sanoma. Jonkun mielestä ongelma oli Jeesuksessa ja kristillisessä sovitusopissa, jota ei tule hyväksyä. Toisten mielestä ongelma on kirkon muuten vain vanhentuneissa käsityksissä ja sukupuoliroolittuneessa maailmankuvassa. Yhteistyöhön kirkon kanssa tulisi ryhtyä vasta sitten, kun se korjaa käsityksensä Setan valistuksen mukaiseksi.

Osa keskustelijoista piti yhteistyötä kirkon kanssa loistavana ideana. Heidän mukaansa kirkkoon pitää nimenomaan yhteistyön kautta pyrkiä vaikuttamaan niin, että kirkko vähitellen muuttaa oppiaan.

Kirjoitin Satakunnan Kansan Mielipide-osastolla viikko ennen avioliittolain äänestystä ja silloisen arkkipiispa Kari Mäkisen lausuntoa marraskuussa 2014:

"Tärkeintä ei ole mitä kirkossa päätetään, vaan että päättäjillä on kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan. Se heijastuu sitten myös päätöksiin. Kristillisen kirkon radikaali luonne edellyttää, että se seisoo ihmisen puolella. Parhaiten kirkko palvelee jäseniään ja maailmaa säilyessään anteeksiantamusta ja parannusta julistavana muutosvoimana. Nyt tämäkin ajattelutapa on muuttumassa. Korvatessaan kristillisen lähimmäisenrakkauden humanismilla kirkko asettuu synnin puolelle ihmistä vastaan... Länsimainen ihmiskäsitys ja maailmankuva on murroksessa. Tämä heijastuu vääjäämättä myös laitoskirkkoon, joka jälleen kerran myöntyy yhteiskunnan sätkynukeksi. Vastakkain on kaksi maailmankuvaa, kaksi ihmiskäsitystä, kaksi kokonaan erilaista arvomaailmaa ja perinnettä. Yksittäisen kristityn vastuulle jää Raamatusta tarkistaa oma suuntansa."

¤ ¤ ¤

Hyvä arkkipiispa Tapio Luoma,

Olet sanonut, että kyse on Raamatun tulkinnasta. Mielestäni kyse ei ole ainoastaan Raamatun tulkinnasta. Kyse on myös siitä, missä hengessä, mistä lähtökohdista tulkitaan. Jos lähtökohtamme on Raamattu itsessään, meillä on siinä selkeät kristilliset lähtökohdat ja perusarvot. Nämä ovat helposti löydettävissä ja johdonmukaisesti perusteltavissa. Jos tulkintamme poikkeavat kristillisestä perinteestä, luovat eri raamatunkohtien välille voimakkaita ristiriitoja ja asettavat Jeesuksen opetukset kyseenalaisiksi, olisi syytä vakavasti pohtia onko tulkinta oikea tai edes mahdollinen.

Palaan lauseeseen "Ei kristittyjä ole viime kädessä kutsuttu puolustamaan arvoja vaan elämään todeksi Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta." Lienemme yhtä mieltä siitä, ettei kristittyä ole kutsuttu arvostelemaan ja tuomitsemaan ihmisiä, vaan rakastamaan heitä Jeesukselle. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos rakkautemme on irti Raamatun arvomaailmasta. Silloin annamme väärän kuvan Jeesuksesta ja Hänen seuraamisestaan. Voi olla, että yritämme itse voittaa ihmisiä Jeesukselle; tai omaan taustaryhmäämme, jos uskonelämä kovin voimakkaasti painottuu kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen. Silloin yritämme tehdä Pyhälle Hengelle kuuluvan työn.

Evankeliumin esilläpitäminen johtaa aina epämukavuusvyöhykkeelle, koska armoa tarvitaan vain siellä, missä on syntejä ja rikkinäisyyttä, kapinaa ja uhmaa. Ongelmaa ei ratkaista niin, että sopeutetaan sanoma ihmisen ylpeyteen ja katumattomuuteen, jotta hänestä tulisi myötämielinen kirkolle. Ei myöskään niin, että tahallisesti loukataan ihmisiä ja väheksytään heidän ongelmiaan. Uskon että ratkaisu löytyy oman jumalasuhteemme kautta. Armossa elävä haluaa jakaa armon sanomaa muillekin.

Evankeliumi on sanoma synnit sovittaneesta Jeesuksesta, jossa on anteeksiantamus ja elämän uudistuminen. Tätä uudistavaa voimaa tarvitsemme joka päivä.

Aloitin kirjeeni "Hyvä Tapio Luoma" koska se on kohteliasta ja kaunis tapa. Tiedämme kuitenkin, että todellisuudessa vain Jumala on hyvä. Saanemme kertoa sen tässä muillekin?

Uskomme, että ihminen on aina enemmän tai vähemmän synnin pahuuden tahraama, ja että ihmiskäsityksemme, maailmankuvamme, mielipiteemme ja asenteemme eivät ole syntyneet tyhjiössä vaan monenlaisten vaikutteiden alaisuudessa. Luonnostaan mielemme yhtyy näkemyksiin, jotka palvelevat itsekkäitä tarpeitamme. Siksi tarvitsemme paljon Jumalan hyvyyttä, paljon Jumalan Hengen uudistavaa työtä kyetäksemme ajattelemaan oikein.

Ilman Raamattua on vaikea löytää oikeaa tietä. Jumalan sana on miekka, joka erottaa sielun ja hengen - punnitsee ajatuksemme ja aivoituksemme ja osoittaa meille, mitä sydämessämme on ja millaista tekoa olemme.

Kirjoitat toivovasi, että Raamattua tunnettaisiin paremmin, sitä luettaisiin enemmän ja että sen viesti kuultaisiin herkemmin. Olen samaa mieltä. Ilman Jumalan sanaa maailma on auttamatta hukassa.

¤ ¤ ¤

Tien kummallakin puolella on oja. Yksikään kristitty ei ole niin lujasti Kristukseen juurtunut ja vaikutteista vapaa, ettei silloin tällöin liukuisi lähelle ojaa. Voi käydä niinkin että pompimme ojasta toiseen - pipo kireällä kulkeva äärikonservatiivi voi toisessa elämänvaiheessa olla ääriliberaali, jonka pipo roikkuu silmillä niin ettei hän näe minne kulkee, ja toisin päin.

Näissä tilanteissa olisi äärimmäisen tärkeää, että tarkistamme suhdettamme Jeesukseen, hänen elämäänsä (en tarkoita ainoastaan evankeliumitekstien piirtämää kuvaa Jeesuksesta, vaan Hänen elämäänsä tässä ja nyt) ja Raamatun ilmoitukseen. Laskemme tulkintamme ja mielikuvamme Hänen eteensä ja pyydämme niihin Pyhän Hengen valoa avonaisin, rehellisyyteen pyrkivin sydämin. Silloin saamme uskoa ja ehkä myös konkreettisesti kokea, ettei meitä ohjaa oma hyvyytemme, vaan Jumalan hyvyys. Näin pysymme ainakin tiellä olemme sitten kallellamme mihin suuntaan tahansa.

Uskon että kristitty on aina ensisijassa kristitty, toissijaisesti jotain muuta - luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, metodisti, lestadiolainen. Voi meitä jos olemme ensisijaisesti jotain muuta ja toissijaisesti Jeesukseen juurtuvia. Silloin kristillisyytemme muodostuu yhteyttä pirstovaksi lahkolaisuudeksi. Raamatun sijasta meitä ohjaakin mielikuvamme edustamamme liikkeen arvoista.

¤ ¤ ¤

Uudestisyntyminen ja vanhurskautus ovat toisiinsa kytkeytyviä käsitteitä, saman tapahtuman erilaisia kuvia. Vanhurskautettu on julistettu vapaaksi tuomiosta Jeesuksen vanhurskaan, rikkeettömän ja oikeudenmukaisen elämän perusteella. En ryhdy kiistelemään tapahtuuko tämä kasteessa. Jos olen ymmärtänyt evankelisluterilaisen opin oikein, niin lapsi kasteessa siirtyy Saatanan alaisuudesta Jumalan valtakuntaan, saa Pyhän Hengen ja tulee siinä Jumalan lapseksi?

Konfirmaatiossa nuoret tekevät julkisen ratkaisun, päättävät elämässään seurata Jeesusta ja tunnustaa uskonsa.

Minun täytyy tunnustaa, etten kaikissa kohdin ole samaa mieltä evankelisluterilaisen opin kanssa, mutta siitä olen vakuuttunut, että kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana ja ylösnousseena Herrana, se aivan varmasti myös näkyy elämässä.

Uskon että elämme ajassa, jossa morsianta puhdistetaan ja palautetaan juurille, syvemmin toteuttamaan syntymässä saamaansa luontoa, elämään Jumalan vanhurskauden mukaista elämää. Samalla lisääntyy pahan vaikutus maailmassa. Saatana hyökkää Jumalan lapsia ja Jumalan suunnitelmaa vastaan. Se haluaa hävittää kaiken puheen sulhasesta ja morsiamesta ja tehdä uskovista piipittäviä eunukkeja, jotka ovat kadottaneet auktoriteettinsa Kristuksessa. Synnin kanssa leikittelevät kristityt joutuvat yhä pahemmin henkivaltojen sitomiksi.

Jos uskovaiset eivät varoita sielunvihollisesta ja kerro, että riivaajat etsivät pääsyä ihmiseen, kuka sitten? Täytyykö Jumalan laittaa kivet huutamaan?

Jakolinja saastaisen ja pyhän välillä tulee korostumaan. Arkkipiispana tunnet kristillisen opin ja toivon että ymmärrät tarkoitukseni. En tarkoita etteikö pyhäkin olisi syntinen, mutta hänet on vanhurskautettu, hän on tullut osalliseksi pyhästä Jumalasta. Piispa Ilkka Kantolalta kysyin hänen suorittaessaan piispantarkastusta Porissa: - Eikö olekin niin, että vanhurskautus on paitsi juridinen, Jumalan valtaistuimella tapahtuva tapahtuma, myös ihmisessä tapahtuva sisällinen muutos? Hetken mietittyään Kantola vastasi, että näin on.

Kristitty ei ole kristitty omasta, vaan hänessä asuvan Pyhän Hengen voimasta, joka alati muistuttaa häntä Jeesuksesta ja Jumalan rakkaudesta. Hänellä on paljon asiaa kansalleen näinä päivinä. Jos vain suostumme kuuntelemaan.

¤ ¤ ¤

Seurakunta elää vajavaisessa, raadollisessa ja pahan sitomassa maailmassa, jota se ei tunne kodikseen. Se on maailmassa, mutta ei maailmasta. Kristitty on kutsuttu edustamaan Jumalan valtakuntaa, sen arvoja ja periaatteita. Hänen ei tule mukautua tämän maailmanajan mukaan, vaan antaa Pyhän Hengen uudistaa sisäistä elämäänsä niin, että pystyy arvioimaan mikä on Jumalan tahto ja Hänen mielensä mukaista.

Morsiamesta puhuminen ei tarkoita jotakin "kristillistä morsiusmystiikkaa". Rakkaus on hyvin käytännöllinen asia, ei mystistä haaveilua. Raamatullisessa kontekstissa kyse on ennen muuta siitä, että tahdomme oppia tuntemaan Hänet, johon uskomme. Emme ole itsemme omat:

"Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." 

1. Kor. 6:15-20.

Uskon, että eri piireistä olevat kristityt tulevat löytämään yhteyden syvemmin kuin koskaan ennen. Sitä ei tarvitse luoda, vain löytää ja elää todeksi. Yhteydellä on kuitenkin perusta. Se ei voi olla sellainen ekumeeninen tai yleisuskonnollinen perusta, joka saadaan oppeja tai uskontoja ja uskomuksia yhdistämällä. Kun lähtökohtamme on sama Jeesus ja sama Raamattu, yhteytemme on kirkollista oppia syvemmällä: Hänessä. Yhteys ei ole organisatorinen vaan orgaaninen, se perustuu Elämään itseensä.

Samalla joudumme myöntämään, että on ihmisiä jotka ovat yhteyden ulkopuolella, ja että kristityn tehtävä ei ole tehdä heistä myötämielisiä kristinuskolle, vaan kutsua heitä sisälle. Pyhä Henki sitten uudestisynnyttää ne, jotka Jumalan sana on ensin saanut herättää. Se on Jumalan teko.

¤ ¤ ¤

Evankelisluterilainen kirkko on perinteisesti pitänyt esillä ajatusta, että siihen kuuluu sekä eläviä (Jeesukseen uskovia ja Raamattuun sitoutuneita), että kuolleita jäseniä (jotka ovat ulkopuolella Jumalan valtakunnan). Elävien tehtävä on kutsua kuolleita sisälle Elämään. Onko tästä opista nyt luovuttu niin, että kirkko itsessään, sen suorittamat sakramentit ja jäsenrekisteriin kuuluminen, tekevät ihmisestä kristityn?

Tarkoittaako "kirkko kuuluu kaikille" että kaikkia tasavertaisesti ja erottelematta kutsutaan samaan armoon ja rakkauteen, joka lahjoitetaan vanhurskautuksessa ja uudestisyntymässä, ja jota eletään ja koetaan todeksi sellaisessa elämänmuodossa, jota Uusi testamentti nimittää pyhitykseksi? Se, että kaikki ovat samassa lähtökohdassa ja tasavertaisesti kutsuttuja, ei tarkoita, etteikö kristityillä olisi elämässään erilaisia haasteita. Homoseksuaali kohtaa elämässään varmasti erilaisia haasteita kuin hetero. Seksuaalista rikkinäisyyttä ja sidoksia on myös ns. heterokristityillä. On asioita joissa edistymme parantumisen kautta ja asioita jotka ratkeavat yksinkertaisen parannuksenteon kautta. Meidän tulee tukea toisiamme näiden haasteiden kohtaamisessa.

Vai tarkoittaako "kirkko kuuluu kaikille" että kaikkin on suhtauduttava kuin he jo olisivat uudestisyntyneitä ja vanhurskautettuja? Että raamatulliseen evankeliumiin kuuluvaa syntikäsitystä, jota on nimitetty myös lain saarnaksi, ei enää tule pitää esillä, koska se loukkaa joitain ihmisiä?

Jos laki ja parannuksenteon välttämättömyys ei enää päde, mihin sitten tarvitaan armoa. Jeesuksen sovitustyö menettää merkityksensä. Kirkosta tulee veretön ja ristitön kirkko, jonka evankeliumissa kristillinen lähimmäisenrakkaus irrotetaan raamatullisesta kontekstista ja määritellään uudelta, humanistiselta pohjalta.

En missään tapauksessa ole sitä mieltä, että kirkon työntekijän pitäisi tarkastella ihmisten elämää suurennuslasilla, etsiä heidän elämästään vikoja ja epäpyhitystä, tai että synnintekijät pitäisi kivittää. Mutta kristillisessä seurakunnassa paimenvirassa olevien tulee sanoa mikä on syntiä ja minkä Jumalan laki tuomitsee. Vain silloin Jumalan rakkaus, joka on ilmaistu Joh.3:16-18, tulee ymmärrettäväksi.

¤ ¤ ¤

Ranskalaisen filosofin ja teologin Jacques Ellulin kirja "Kahden maan kansalaiset" (Présence au monde moderne: Problèmes de la civilisation post-chrétienne) saattaa olla teille tuttu, ainakin idea on. Vaikka kristitty kuuluu toiseen valtakuntaan, hän elää ihmisenä ihmisten keskellä ja se langettaa hänelle vastuun, jota ei voi paeta. Tämä on se ainoa maailma, jonka keskellä seurakunta on valaistu kaupunki ja suola. Kristityllä on myös oikeuksia yhteiskunnan jäsenenä. Niistäkin seurakunnan on pidettävä huolta.

Elämme maailmassa jossa yhä moninaisemmat vakaumukset ja arvot ottavat toisistaan mittaa. Silloin voi tapahtua että joidenkin aatteellisuus pyrkii ottamaan paikan ehdottomana totuutena. Aatteellisessa yhteisössä on luonnollistakin, että muiden totuudet arvioidaan omasta käsin, mutta jos näin pääsee käymään yhteiskunnassa, se on vaarallista ja johtaa vähintään henkiseen totalitarismiin. Totalitarismin ensimmäisiä merkkejä on, että niiden sananvapautta, jotka eivät allekirjoita vallitsevaa aatetta, ryhdytään rajoittamaan.

Jo pitkään on ollut nähtävissä, että perinteisen kristillisen ihmis- ja perhekäsityksen omaavia ollaan ajamassa marginaaliin. Näin ei saa käydä. Kristillisen seurakunnan oikeus uskoa ja opettaa perinteisen tulkinnan mukaista ihmiskäsitystä ja siitä johdettua avioliitto- ja perhemallia sekä kristillistä seksuaalietiikkaa on turvattava. Tämä oikeus ei vähennä muiden oikeuksia.

Se, että seurakunta pitää poikkeavia seksuaalisuuden muotoja syntikysymyksenä, ei tarkoita, että kaikkien täytyisi ajatella samalla tavalla. Kirkolla ja seurakunnilla tulee kuitenkin säilyä oikeus pitäytyä perinteisessä Raamattuun pohjautuvassa syntikäsityksessä. Kristillisen periaatteen mukaisesti jokaisella on vapaus ajatella toisinkin.

Tahdon 2020 -kansalaisaloitteen perusteluissa asia on ilmaistu näin:

Yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista kohtuullisessa määrin. Demokratiassa kohtuullisuuden määrittely esim. vähemmistöjen oikeuksien suhteen kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle. Vähemmistön oikeuksista huolehtiminen ei kuitenkaan saa johtaa valtaväestön tai muiden vähemmistöjen aseman ja oikeuksien kohtuuttomaan kaventumiseen.

¤ ¤ ¤

Hyvä arkkipiispa Tapio Luoma,

Perinteisen arvomaailman omaavilla kristityillä on myös ihmisoikeus, heillä on oikeus uskonnonvapauteen, ja nyt mikä tärkeintä: oikeus ilmaista uskoaan, kunhan se ei tapahdu lain vastaisella tavalla. Nämä oikeudet kristityillä on myös kirkossa, jonka pitäisi ei ainoastaan puolustaa vaan itsekin edustaa Raamattuun perustuvaa kristinuskoa. Pelottavaa on, jos "kirkko on kaikille" tarkoittaa että se on kaikille muille paitsi niille jotka pitäytyvät raamatullisessa syntikäsityksessä.

Silloin kirkko on myöntynyt seta:laiseen retoriikkaan, jonka mukaan kristittyjen laillisten oikeuksien kaventaminen ei ole suvaitsemattomuutta, vaan suvaitsevaisuutta, koska se on muiden suojaamista kristittyjen suvaitsemattomuudelta. Minusta tuntuu vaikealta ajatella, että arkkipiispana olisitte tukemassa tällaista kehitystä ja retoriikkaa?

Seta tai sen piirissä olevat pride-aktiivit pyrkivät selvästikin viemään kehityksen siihen, että kristillisen ihmiskäsityksen ja sen kanssa yhdenmukaisen syntikäsityksen esilläpitäminen tulisi vihapuheeksi, ja sillä tavalla laittomaksi, ettei kristinuskoa kaikin olennaisin osin enää voi ilmaista lain puitteissa. Jo nyt on nähtävissä kuinka yhdenvertaisuuslakia pyritään tulkitsemaan tavalla joka on yksipuolisen tarkoitushakuista eikä ilmennä lain henkeä.

Tämä on johtanut siihen, että perinteisen ihmis- ja avioliittokäsityksen omaavien puheenvuoroja on somessa poistettu "vihapuheena", mutta perinteisellä tavalla ajatteleviin kohdistuvaa nimittelyä homofoobikoiksi, raamatulla päähän hakkaajiksi ja karkeampiakaan nimittelyn muotoja ei ole samalla tavalla nähty vihapuheeksi, vaikka rikoslaki 11 pykälä 10 asettaa nämä lähtökohtaisesti samaan asemaan.

Jossain vaiheessa on puhuttu kirkon moniäänisyydestä. Vaarana on, että moniäänisyyden nojalla päättäviin elimiin päässeet ryhtyvät ajamaan kehitystä suuntaan, jossa lopulta on tilaa vain heidän äänelleen. Prideaktivismi on kyllin selvästi osoittanut oman näkemyksensä kirkon moniäänisyydestä. Eikö ole jo riittävän selvästi nähtävissä mitä kirkolle tapahtuu sen avatessa ovensa setalaiselle agendalle?

Pyydän teitä tutustumaan kansalaisaloitteeseen Tahdon 2020. Aloite on oikeusministeriön hyväksymä eikä sisällä loukkaavaa tai syrjivää materiaalia. Emme ole rajoittamassa ihmisten oikeuksia emmekä syrjimässä ketään, vaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden asialla. Katsomme että kristittyjen oikeudet - erityisesti niiden, jotka uskovat perinteiseen ihmiskäsitykseen ja siitä johdettuun avioliitto- ja perhemalliin sekä seksuaalietiikkaan - ovat vaarallisesti kaventumassa. Uskonnonvapaus on turvattava.

Mielestäni voisitte tukea kansalaisaloitetta julkisesti. Myönnän, että olen hyvin vähän tutustunut puheenvuoroihinne ja kannanottoihinne, mutta minulle on muodostunut kuva että tahdotte olla kirkon, toivottavasti myös sen perustan, raamatullisen evankeliumin asialla. En tiedä mitä henkilökohtaisesti ajattelette avioliitosta ja mikä on oma kantanne näihin, pitäisikö kirkollinen vihkitoimitus mielestänne suoda homosuhteille ja sen jälkeen polyamorisille ja lopulta myös objektiseksuaalisille suhteille, suvaitsevaisuuden ja rakkauden nimissä? Mutta jos olette sitä mieltä, että kirkolla tulisi säilyä oikeus myös perinteisessä avioliittokäsityksessä pitäytymiseen, voisitte ilmaista sen julkisestikin. Se olisi tärkeä kannanotto.

Kirkkohallituksen ja tulevien kirkolliskokousten sekä kirkon yksittäisten seurakuntien (siinä määrin kuin näille vastaisuudessa annetaan itsenäistä päätäntävaltaa näin ratkaisevissa kysymyksissä) varaan joka tapauksessa jää, käyttääkö kirkko oikeuttaan pitäytyä raamatullisessa ihmiskäsityksessä ja avioliittomallissa.

¤ ¤ ¤

Avoin kirjeeni teille ei ole ainoastaan kirje, se on yksityisen kristityn kirjoittama pamfletti ja hätähuuto. Olen pyrkinyt ankkuroimaan sanottavani Raamattuun ja tehnyt sen niin, että fokus pysyisi peruskysymyksissä, ilman opillisia kiistakysymyksiä eri suuntien välillä. Merkittävää ei ole mistä olen ilahtunut tai murheellinen. Se ei ole riittävä peruste mihinkään. Kaikkia ei voi miellyttää ja aina joku loukkaantuu. Tärkeämpää on mitä Raamattu oikeasti sanoo ja mihin se oikeasti velvoittaa.

Jos pamflettini hengelliseen sisältöön puututaan vetoamalla siihen, että kristillisyyttä on monenlaista, pyydän johdonmukaisia perusteluja. Onko kirkon yhteistyö Priden kanssa millään tavalla perusteltavissa Raamatun kokonaisilmoituksen valossa? Se voidaan perustella yksittäisillä jakeilla, mutta tällöin jakeille annetaan sisältö muualta kuin Raamatun ilmoittamasta Jumalan rakkaudesta ja luodaan tarpeettomia ristiriitoja.

En ole koskaan kokenut olevani yhteen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen sidottu. Jeesukseen uskovana olen sidottu kaikkiin Jumalan lapsiin. Raamatullinen oppi ja myös evankelisluterilaisen kirkon oppi opettaa, että kaikki eivät ole Hänen lapsiaan. Enemmän kuin maailman synteihin Uusi testamentti kiinnittää huomiota siihen, kuinka Jumalan seurakunnan tulisi elää. Tuomio alkaa Jumalan huoneesta.

Totuuden kertominen ei tarkoita että vihataan ihmisiä tai ihmisryhmiä. Minulle on ollut tärkeää oppia tuntemaan Jeesusta ja Raamattua ja rakastamaan erotuksetta kaikkia ihmisiä. Aina en ole tässä onnistunut. Minulla on ollut omat harharetkeni ja poikkeamiseni, mutta Jumala on palauttanut minut lähtökohtaan: antautumiseen Jeesukselle. Uskon että tämä on ollut mahdollista koska olen suostunut myöntämään erehdykseni enkä ole puolustellut syntejäni.

Tässä ajassa yhä useammat vakaatkin kristityt eksyvät, menettävät elämänsä perustan ja vieraantuvat Jumalasta. Sydäntäni polttaa tuska paimenista, jotka eivät varoita eksyviä. Paimenista, jotka sen sijaan että muistuttaisivat seurakuntalaisiaan jatkuvan uudistumisen ja puhdistumisen tärkeydestä, avaavat kirkon ovet maailman virtauksille ja antavat seurakunnan kulkea sellaiseen suuntaan, mistä Pyhä Henki nimenomaan tahtoisi heitä puhdistaa.

25. 8. 2019

A-studio 21. 2. 2014: Soini ja Pelkonen

"Homot naimisiin! Vieraana kansanedustajat Timo Soini (ps.) ja Jaana Pelkonen (kok.) sekä politiikan tutkija Erkka Railo ja Tahdon 2013-kampanjan koordinaattori Milla Halme."



Toimittaja: Suomi on viimeinen pohjoismaa, jossa tällaista lakialoitetta ei ole hyväksytty, mitä se kertoo Suomesta että meidän eduskunta riitelee tällaisessa asiassa, joka kaikissa muissa pohjoismaissa on jo saatu johonkin sopuun?

Pelkonen: Että olemme ihmisoikeuksien takapajula.

Soini: Ei tietenkään kerro siitä... Maailmassa on 700 miljoonan ihmisen alueella homoliitot sallittu, yli 6 miljardin ihmisen alueella ei ole.... Sitä se kertoo.

Pelkonen: Suomessa yleensä aina halutaan olla siinä joukossa joka käy edellä asioissa ja nimenomaan kuulua pohjoismaiseen yhteisöön, niin se on mielenkiintoista että tässä asiassa sitten katsotaan ihan muualle?

Soini: Minä olen sitä mieltä, että usein nää ihmiset puhuu että pitää olla globaaleja, pitää olla maailmanlaajuista hommaa ja nyt kun se ei satu, niin argumentit vaihtuu.



Pelkonen: Tämä on ihmisoikeuskysymys

Ohjelmassa Soini totesi, että avioliittolaki on jo olemassa ja on tasa-arvoinen niitä kohtaan, joille avioliitto on, siis miehelle ja naiselle, ja että lakia pitää noudattaa.

Nyt onkin kyse siitä, että lakia halutaan muuttaa. Kyseessä on sinänsä terve ilmiö. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö ei ole eikä voi olla staattinen, se ei ole Jumalan laki, vaan ihmisten laki. Sitä tulee tarkistaa.

Eri asia sitten mitkä muutokset ovat terveitä ja rakentavia. Jumalan tahdon vastainen kehitys totta kai on rikkovaa, mutta siihenkin on pakko myöntyä, koska yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen, ei ainoastaan uskoville. Kaikkien ihmisten oikeuksia pitää kunnioittaa. Kysymys on vaikea.

Henkilökohtaisesti en hyväksy avioliittoinstituution muuttamista. Se ei ole satu jonka kuvastoa voi vaihtaa aikakauden mukaan. Kyse on perustavanlaatuisesta asiasta. Luonnottomuuden laillistaminen ja asettaminen saman arvoiseksi Jumalan tarkoittaman liiton rinnalle tuottaa kansakunnalle kirousta, se murentaa arvoperustaa ja avaa tietä muille luonnottomuuksille ja hillittömyyksille, niiden tulemiselle yleisesti hyväksytyiksi.

Ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. Lapsi tarvitsee isän ja äidin.

Totta on, ettei kaikilla nytkään ole isää ja äitiä, mutta se ei ole ideaali tilanne, jotakin mihin tulisi pyrkiä. On eronneiden perheissä olevia, lastenkoteihin joutuneita ja orpoja lapsia, mutta biologisesti jokaisella on isä ja äiti. Emme voi kysyä järkevästi kumpi sitten on parempi, perhe jossa on äiti ja isä jotka eivät kykene huolehtimaan lapsesta vai perhe, jossa on samaa sukupuolta olevat rakastavat vanhemmat. Se on epärelevantti kysymys, oikeasti epärelevantti. Se on jo lähtökohtaisesti väärä, järjetön kysymys.

Pelkonen: Jokaisen ihmisen tulee olla lain edessä yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa asemassa. Mä pidän sitä kauhean surullisena asiana että tää ei edelleenkään toteudu Suomessa kaikkien kohdalla... Ei ole mitään perustetta miksi lainsäädäntö kohtelee ihmisiä eri tavalla riippuen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta... Suuri osa suomalaisista ymmärtää, että jokaisen ihmisen tulee oikeasti olla lain edessä yhdenvertaisessa asemassa, ja kaikkien, jotka haluavat toisiinsa sitoutua sukupuoleen katsomatta jos ovat täysivertaisia ja täysi-ikäisiä ihmisiä, tulisi avioliitto saada solmia.

Pelkosen korostamiin ihmisoikeuksiin Soini vastasi aivan oikein, että samaa sukupuolta olevien liittoa ei ole kirjattu ihmisoikeuskysymykseksi. Se ei ole ihmisoikeuskysymys. Pelkosen väite, että kaikilla tulee olla samat oikeudet, kuulostaa kauniilta, mutta ei kestä tarkastelua. Kaikilla ei voi olla samoja oikeuksia, koska jotkut asiat ovat jo lähtökohtaisesti mahdottomia, poissa laskuista. Samaa sukupuolta olevat eivät voi saada keskenään lasta, se on asia jota mikään juridiikka ei voi muuttaa. Vaatimus että heille tulee juridisesti luoda samat oikeudet lapseen kuin miehellä ja naisella on, on kohtuuton.

Tasa-arvo

Tasa-arvosta puhuttaessa lähtökohdaksi pitää ottaa asioiden luonne. Jos halutaan että samaa sukupuolta olevilla on oikeus parisuhteeseen ja halutaan tämä parisuhde turvata, se voidaan turvata ottamalla huomioon lähtökohdat ja tekemällä tämä rekisteröidyn parisuhteen puitteissa. Vaatimus että samaa sukupuolta olevilla tulee joka suhteessa olla ne oikeudet mitkä miehellä ja naisella on, ei ole tasa-arvoa. Se ei perustu realismiin vaan haaveiluun.

Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen arvo, mutta selvää on, että arvo toteutuu eri muodoissa, koska ihmiset ja asiat ovat erilaisia. Se, että lintu lentää ja kala elää vedessä, ei ole epätasa-arvoa. Se on luonnollista. Voimme kunnioittaa elämän erilaisia ilmenemismuotoja ja turvata niille yhtäläiset mahdollisuudet toteutua omien lähtökohtiensa mukaan, mutta lähtökohtia emme voi muuttaa. Samaa sukupuolta olevien suhdetta ei voi tehdä sillä tavalla luonnolliseksi kuin miehen ja naisen suhde on.

Jos tasa-arvo määritellään jollain muulla, luonnottomalla tavalla, sitten täytyy tasa-arvon nimissä hyväksyä muidenkin luonnottomuuksien vaatimukset tulla kohdelluiksi samalla tavalla kuin heteroliittoja kohdellaan, saada samat oikeudet, myös adoptio-oikeus.

Kuka pystyy määrittelemään, että liitossa täytyy olla kaksi täysi-ikäistä tai ylipäätään kaksi ihmistä? Jos joku haluaa avioitua lehmän kanssa, millä perusteilla se voidaan kieltää? Millä perusteilla sellaisen ihmisen, joka on rakastunut eläimeen, arvoa mitätöidään kieltämällä häneltä ne oikeudet, mitkä kuuluvat miehen ja naisen suhteeseen? Kysymys voi olla provosoiva, se voi olla järjettömyyden synnyttämää järjettömyyttä, mutta entä polyamorinen suhde. Järkevää ja relevanttia on kysyä, mitä Pelkosen vaatimus "kaikkien ihmisten tasa-arvoisesta oikeudesta sitoutua toisiinsa ja solmia avioliitto" käytännössä tarkoittaa, jos se tarkoittaa sitä, että homolla tulee olla täysin samat oikeudet kuin heterolla. Mitä se tarkoittaa laajemmassa mittakaavassa?

Mitä se tarkoittaa bi-seksuaalien kohdalla? Kolmen henkilön kohdalla, jotka ovat rakastuneita toisiinsa ja haluavat sitoutua ja elää yhdessä? Kysymys on relevantti.

Kirjoitettu ja julkaistu helmikuussa 2014. (Fonttia muokattu syyskuussa 2019 ja siinä yhteydessä muuttui tuo päiväys)