perjantai 22. marraskuuta 2019




Muutama sana runoistani, jotka vain näyttävät runoilta, mutta ovat runouden tarkastelua


Joskus syntyy näinkin hienoja vastakohtaisuuksien ja ties minkä pyörittelyjä, mutta runoilija en ole, en. Kaukana siitä. Runojen kirjoittaminen on minulle ei enempää kuin omalaatuinen keino harrastaa sitä, mihin kirjoittamisessa/puhumisessa ei normaalisti ole mahdollisuutta: tarkastella välinettä itseään. Vähän niin kuin kirvesmies joka pysähtyy katselemaan työkalua ja tekee siitä toimituksen. Siinä saattaisi käydä niin että talo jää rakentamatta, tai tarkastelun tuoksinassa laudat menee sikin sokin. 

Olen havainnut, että runon kirjoittaminen on yksinkertaisesti paras ja miellyttävin tapa tarkastella runoutta. Siinä sitä sitten pohtii sanojen muotoutumista, kieltä ja sen ilmiöitä, kirjoittajan tietoisuutta itsestään kirjoittajana, itseään rivien väleissä. Runoissa jos missä ilmenee sanojen vaikutusvoima, puhumisen manipuloiva ja propagandistinen luonne, millä en nyt tarkoita pelaamista ja kieroilua, vaan ylipäätään sitä, että tietyllä tavalla järjestettynä sanat paremmin kuvaavat ja välittävät asiansa kuin toisella tavalla järjestettynä. Jos olemme rehellisiä pyrimme järjestämään sanamme niin, ettemme silloinkaan, kun pyrkimyksenämme on vaikuttaa ihmisissä myötämielisyyttä tavoitteitamme kohtaan, tee sitä kertomalla valheita tai tarkoitushakuisia osatotuuksia, joilla väritämme ja mustamaalaamme vastapuolen tavoitteita. Ja jos olemme rehellisiä, myönnämme, ettemme ole tässä aina onnistuneet.

Runouden kirjoittaminen on oivallinen keino kaiken tämän tarkasteluun, itsensä tarkastelemiseen kielenkäyttäjänä, itseään koskevien mielikuvien ja tulkintojen luojana. Ihminen on kyllä melkoinen temppuilija. Tarvittaessa hän löytää itsestään vaikka minkälaisia defenssejä ja tunnustettavia syntejä, jos niiden taakse pääsee sopivasti piiloon sellaista, mitä ei ilkeä tunnustaa edes itselleen.

Anyway, muista ja monin verroin tärkeämmistä mielenkiintoni kohteista johtuen runoiluun (tai kielen ilmiöiden tarkasteluun runoa kirjoittamalla) ei yleensä juurikaan ole aikaa, ja hyvä niin. Täytyy sitten tarkastella itseään Jumalan sanan edessä ja pyytää Jeshuan kirkkauden valoa nähdäkseen minkä on itseltään peittänyt. Silloin vasta paljastuukin omaehtoisten itsetutkistelujen ja motiiveista perillepääsemisen tavaton pinnallisuus. Voi minua! 

Ihminen joutuu sanomaan niin kuin Jesaja: "Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." En tiedä kuinka laajalti tai syvälti Jesaja Jumalan ja itsensä näki, joskus aavistuskin Pyhän kirkkaudesta riittää. Ja niin se on, ettei voi katsella Jeesusta, jos ei suostu näkemään myös itseään. Sanan valossa. 

Pyhän kohtaaminen kannattaa. Armolle avautuessaan kurjinkin löytää tien, uuden vapautuneen hengityksen, aamukasteen pehmeyden ja tuoreen ilon. Elämä alkaa taas tuntua Elämältä.

ROHKEUDESTA-runon kirjoitin 3. marraskuuta 2011. Koin että runon nimi pitää olla Rohkeudesta. Runsas viikko myöhemmin osallistuin Aito avioliitto ry:n syysjuhlaan. Puheenvuoroista mieleeni on jäänyt erityisesti Kalervo Aromäen hieno luento ihmisyyden kivusta ja rohkeasta elämään sitoutumisesta, jossa rakkaudesta tulee kaiken määrittävä perusta. Samoja teemoja olen runoissani pohtinut kirveen tarkastelun lomassa, joten aihe tuntui mukavasti tutulta. Asiaan liittyen Aromäki mainitsi sitten vielä, että sana rohkeus (courage) tulee ranskankielen sanasta coeur (sydän). Koska puheenvuoroni oli Aromäen jälkeen, katsoin parhaaksi aloittaa lukemalla runon.

Kiitos vielä järjestäjille lämminhenkisestä juhlasta. Edellisen yön unet olivat jääneet kolmeen ja puoleen tuntiin, mutta juhlasta palatessa koin oloni virkeämmäksi kuin lähtiessä, vaikka takana oli 500 km autossa istumista: 250 per siivu. Saunan lauteilla syntyi Kipuni ikkunasta -tanka mukavan päivän päätteeksi.

Ihanaa ja elämäntäyteistä marraskuuta, joulukuuta ja - kevättä kohti - kaikkine kipuinesi, kysymyksinesi ja turhautumiesi kanssakin valolle avautuen, elämän mahdollisuuksille, olemisen ihmeelle ja ilolle: Kukaan ei voi ottaa sinun paikkaasi, ei elää sinun kohdallasi, sinun puolestasi; se on vain ja ainoastaan sinulle annettu lahja. 






torstai 21. marraskuuta 2019





Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa

(Room. 3:23,24)

Tiedustellessani eilen yhdenvertaisuusvaltuutetulta (tai häntä edustavalta asiakaspalvelijalta, keskustelu tapahtui chat-palvelussa) kristityn oikeutta raamatullisen avioliitto- ja syntikäsityksen esilläpitämiseen, johon kuuluu uskonnonvapauden turvaama oikeus sanoa samaa sukupuolta olevien liittoa synniksi, valtuutettu siirsi kysymyksen seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. 

No, eikö tämä ole vähän sama kuin raiskauksen uhri soittaisi tukipuhelimeen ja hänelle lueteltaisiin raiskaajan oikeudet? Totta kai raiskaajallakin on oikeutensa, mutta mutta. Älkääkä nyt erehtykö väittämään että rinnastin raiskaajan ja sateenkaariaktivistin, sillä sitä en tehnyt. Kyse ei ole henkilöitä kohdanneen rikoksen luonteesta, vaan itse tilanteesta, että oikeuksistaan kiinnostuneelle vastataan puhumalla toisen oikeuksista. 


Minua chatissa palvellut yhdenvertaisvaltuutetun edustaja neuvoi tutustumaan linkittämäänsä Helsingin Sanomien artikkeliin 


Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnansyyttäjä: "Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa"

(HS 20. 11. 2019)


Kiitos linkistä. Jos olisin ollut syömässä kaurapuuroa, olisin ollut vaarassa vetää puurot väärään kurkkuun. Artikkeli on hyvin laadittu, mutta edustaa huonoa journalismia, koska se osoittaa, ettei toimittaja ole alkuunkaan perehtynyt asiaan, johon kohdistaa äärimmäisen kovaa kritiikkiä. Vielä hämmentävämpää on ettei valtakunnansyyttäjä ole tutustunut asiaan, josta on määrännyt poliisitutkinnan. Käsittämättömin on tämä artikkelin väite:

Tässä kohtaa on hyvä tehdä tarkennus, koska Räsäsen tutkintaan on liittynyt paljon väärinkäsityksiä. Vaikka Räsänen tuomittaisiin, ei se tarkoita, että Raamatut pitäisi poistaa kirjastoista.

Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä.


Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.


Mitä?!! Vieläkö tätä perätöntä väitettä viljellään? Sateenkaariliikkeeseen kuuluu teologeja, jotka liberaalista linjastaan huolimatta ovat varmasti perillä Paavalin opetuksen luonteesta ja tietävät, ettei Paavali kehottanut ketään tappamaan. Eivätkö nämä teologit edelleenkään ole saaneet suutaan auki ja sanoneet että: - Hei kaverit, ei me yhtään tykätä Paavalista, mutta ei se kyllä kehoittanut ketään tappamaankaan.

Se, että joku on teoillaan ansainnut raskaimman mahdollisen tuomion, ei tarkoita, että tuomiota vaadittaisiin täytäntöönpantavaksi. Väite, että Paavali olisi kannattanut homojen kuolemanrangaistusta on mahdoton, koska se on ristiriidassa hänen muun opetuksensa kanssa. Se olisi ristiriidassa myös Vapahtajan opetusten kanssa. 

Virheellinen väite pyrkii luomaan Jeesuksen ja Paavalin välille ristiriidan, jonka mukaan Jeesuksen lähimmäisenrakkaus ja kultainen sääntö vaatisivat hyväksymään homosuhteet, ja Paavali olisi sitten eri linjalla Jeesuksen kanssa. Ristiriita on keinotekoinen. Jeesuksen ja hänen valitsemansa apostoli Paavalin opetukset ovat tässäkin yhtenäiset. Paavali ei vaadi tappamaan homoja. Jeesus ei vaadi hyväksymään homosuhteita. Raamatun kokonaisilmoituksen valossa homoseksuaalisuus on edelleen luonnottomuus ja synti. Syntistä ei tule tappaa, vaan kutsua sisälle pelastukseen. 

Roomalaiskirjeen selkeä sanoma on, että kaikki ihmiset ovat saman tuomion alla, syntiensä tähden kadotettuina, ja että Jumalan rakkaus ja pelastus koskee erotuksetta jokaista, syntien luonteeseen ja nimilappuun katsomatta. Ainoa ehto on että ihminen tulee armahtajansa luokse ja kokee sovituksen.

Paavaliin kohdistuvana kunnianloukkauksena ja solvauksena toimittaja Paavo Teittisen artikkelilla lienee syytesuoja tai jotain sinne päin, koska kyseessä on julkiseen henkilöön ja hänen uskonnollisiin lausumiinsa kohdistuva arvostelu. Henkilökin on ollut kuolleena satoja vuosia. Asiaton väite on kuitenkin loukkaava meitä kohtaan, jotka edustamme perinteistä kristillistä ihmis- ja avioliittokäsitystä. Olemme Paavalin kanssa samaa mieltä heteronormatiivisuudesta poikkeavan seksuaalisuuden luonnottomuudesta ja monet meistä ovat antaneet julkisen tukensa Räsäselle.

Teittisen artikkeli antaa ymmärtää, että emme piittaa toisten ihmisarvosta ja että toivomme seksuaalivähemmistöjen edustajille kuolemaa. Väite on valheellinen, loukkaava ja leimaava ja kohdistuu Suomen kristittyihin ihmisryhmänä. 

Rikoslain mukaan:

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataanpanetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Teittisen artikkeli alkaa lauseella:

JOS Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.

Niinpä minä nyt kysyn valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta, täyttääkö Teittisen artikkeli kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit? Teittinen ei välttämättä tahallaan ole levittänyt väärää informaatiota, mutta siinäkin tapauksessa, että kyseessä on vahinko, toimittaja on unohtanut velvollisuutensa tarkistaa artikkeliinsa sisältyvien syytösten todenmukaisuuden. Mikäli Helsingin Sanomat pitää artikkelia esillä korjaamatta siinä olevia virheellisiä väittämiä ja pahoittelematta niiden aikaansaamaa vahinkoa, myös päätoimittaja joutunee tästä raastupaan?

Pyydän Toiviaista tarkastelemaan julkaistua artikkelia, sen virheellisiä ja kansanryhmään leimaavasti kohdistuvia väitteitä lakipykälien valossa, mitä laki oikeasti sanoo ja mihin se velvoittaa. Ja huomioimaan kristittyjen oikeudet tasavertaisesti muiden ryhmien kanssa. Ei yhdenvertaisuuslain yksipuolisen, sateenkaariaktivismin värittämän tulkinnan läpi, vaan totuudellisesti ja yhdenvertaisesti. 

ROOMALAISKIRJE - JUMALAN RAKKAUDEN HELMI 


Räsäsen twiitissä, josta ensimmäinen rikostutkinta alkoi, taas viitataan Raamatun tekstiin, jossa homoseksuaaleja kuvataan ”saastaisina”, ”häpeällisinä”, ”luonnonvastaisina”, ”villiintyneinä” ja oman ruumiinsa ”häpäisijöinä”. (Helsingin Sanomat 20. 11. 2019)

Jos ja kun puhutaan Helsingin Sanomien toimittajan mainitsemasta saastaisuudesta, jokainen varmasti ymmärtää, että puhutaan uskonnon kontekstissa. Silloin on kysyttävä, mitä mainittu kirja tarkoittaa saastaisuudella, ja kuinka se kyseisessä uskonnossa käsitetään? Emme saa antaa termeille mielivaltaista sisältöä. 

Saattaa olla tärkeä huomioida, että siteerattu Roomalaiskirjeen kohta ei puhu homojen saastaisuudesta, vaan homoseksin saastaisuudesta. Ero on asenteen kannalta tärkeä. Saastaisuudessakin elävä ihminen on Jumalalle tärkeä ja häntä tulisi kohdella kunnioittavasti.

Juutalaisessa kulttuurissa esim. pesemättömin käsin syömään ryhtyminen oli saastaista, riippumatta siitä, olivatko kädet sinänsä puhtaat tai likaiset. Kyse ei ollut ulkonaisesta puhtaudesta, vaan sen osoittamisesta, että syömään ryhtyvä ymmärsi olevansa riippuvainen Jumalasta ja Hänen lahjoistaan ja kunnioittavansa niitä. Pesemättömin käsin syövän katsottiin olevan kelvoton aterialle. Puhutaan kultillisesta ja rituaalisesta puhdistautumisesta, mikä tarkoittaa, että kyseessä on nimenomaan uskonnolliseen kelpaavuuteen liittyvä toimitus.

Juutalaiset puhtaussäädökset olivat ainakin osittain esikuvallisia, viitaten tulevaan Messiaaseen, Jeesukseen. Uusi testamentti puolestaan sisältää lukuisia viittauksia esikuvallisten säädösten täyttymisestä, muun muassa puhdistusastioiden käyttäminen veden muuttamisessa viiniksi, joka oli Jeesuksen ensimmäinen julkinen ihmeteko. Ehtoollisella viini merkitsee osallisuutta Jeesuksen vereen, jonka kautta ihminen saa synnit anteeksi. Pääsiäisaterialla, joka oli ensimmäinen kristillinen ehtoollishetki ja osoitti sovituksen ajan alkamista, Jeesus pesi opetuslastensa jalat, osoittaen, että vielä sovitettuinakin tarvitsemme jatkuvaa parannuksentekoa ja puhdistautumista matkan varrella tulleista likapaakuista ja saastoista, ja että olemme velvolliset tukemaan ja auttamaan toisiamme tässä prosessissa: "Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt" (Joh. 13:15).

Uuden testamentin kreikasta käännetty "saastaisuuteen" on alkukielessä akatharsian, jonka perusmuoto akatharsia voidaan kääntää epäpuhtaudeksi. Kyse on puhtauden (katharos = puhdas, viaton) vastakohdasta, jostakin sellaisesta, mikä turmelee ihmistä moraalisesti, siveellisesti ja hengellisesti niin, että hänelle tulee yhä vaikeammaksi ymmärtää Jumalan tahtoa ja elää siinä. Kyse ei ole ainoastaan syntiluettelosta, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, vaan asioiden perimmäisestä luonteesta, hengestä. 

Uudessa testamentissa saastaisuus (akatharsia) liitetään yleisimmin seksuaaliseen epäpuhtauteen. Kyseessä on siis vääränlaisen seksuaalisen käyttäytymisen tuoma henkinen ja hengellinen saastuminen.

Kreikan-suomen teologisen sanakirjan mukaan Uuden testamentin yleisimmät siveellistä puhtautta tarkoittavat sanat kuuluvat hagios-ryhmään, joka määrittelee pyhyyttä, mutta "myös katharos-ryhmällä oma tärkeä sijansa". Akatharsia "on ominaista kaikille ihmisille ennen kääntymystä (Room.6:19)". (Novum, osa 5, Raamatun Tietokirja 1984).

Uudessa testamentissa pyhyys on aina Jumalalle varattu ominaisuus, joka tulee ihmisen osaksi ainoastaan Jumalan armotyön kautta. Ihmisen kohdalla pyhyys tarkoittaa, että Jumala on erottanut hänet maailmasta itselleen, elämään yhteydessään. Heikoinkin kristitty, joka kamppailee syntitottumusten kanssa ja monin tavoin rikkoo Jumalaa vastaan, on pyhä. Pyhän kuuluu kuitenkin pyhittyä, tulla myös vaelluksessaan pyhäksi eli kasvaa teoissaan ilmentämään Jumalalta saamaansa asemaa. Siten termit "pyhä" ja "puhdas" liittyvät toisiinsa. Uskoontultuaan eli pyhäksi tultuaan kristitty on kutsuttu ja velvoitettu antamaan elämässään sijaa Pyhän Hengen kasvattavalle ja eheyttävälle työlle. 

Luonnonvastaisuus löytyy jakeista 1:26,27, joissa puhutaan "luonnollisen yhteyden vaihtamisesta luonnonvastaineen". Yhteys, jolla asiat on alunperin luotu tapahtumaan ja kuinka ne yleensä luonnossa tapahtuvat, on luonnollinen. Kristillisessä opissa on totuttu käyttämään käsitettä "luonnonoikeus". Kristinuskon mukaan mies ja nainen on luotu toisilleen, vastaamaan toistensa tarpeeseen ja täydentämään toisiaan. Tätä pidetään luonnollisena. Se on myös biologinen fakta, ainoastaan uros ja naaras tuottavat jälkeläisiä. Ilman luonnollista yhteyttä ihmissuku olisi ajat sitten lakannut olemasta eikä tätäkään keskustelua käytäisi.  

Häpeällisyys on kunniallisuuden ja arvokkuuden vastakohta. Sellainen toiminta, joka tapahtuu Jumalan asettamien lakien mukaan, on luonnollista. Raamatun mukaan itse luontokin julistaa Jumalan kunniaa. Kaikki synnillinen käyttäytyminen halventaa luomakunnan arvokkuutta ja rikkoo kokonaisuutta vastaan. On johdonmukaista, että luonnonvastaisuutta pidetään häpeällisenä. Roomalaiskirjeen mukaan ihmisellä on mahdollisuus luontoa havainnoimallakin ymmärtää mikä on luonnollista, ja että näkyvällä olla lähtökohtansa näkymättömässä, Luojassa. Luonnonvastaisen seksuaalisuuden harjoittaminen on vain yksi ilmentymä siitä, että ihminen asettaa omat viettinsä ja halunsa lähtökohdaksi ja palvoo luotua Luojan sijasta, mutta kyseessä on erityisen räikeä ilmentymä, etenkin kun luonnottomuudella kerskaillaan ja se nostetaan ylpeyden aiheeksi, mikä oli tunnettu ilmiö jo Uuden testamentin aikana. 

Homoseksuaalisia suhteita voidaan pitää erityisen häpeällisenä myös siksi, että seksi on intiimi ja erityisen syvälle vaikuttava asia, jossa puhutaan ihmisen syvimmistä emootioista. En tässä mene laajemmin Raamatun seksuaalimyönteisyyteen, mutta loogista on, että erityisen arvokkaat ja kauniit asiat, jotka väärin toteuteuttuina johtavat erityisen katkeriin lopputuloksiin, halutaan myös suojella erityisen voimakkaasti?

Syntiinlankeemus on tuonut maailmaan rikkinäisyyden, joka heijastuu koko luomakuntaan. Seksuaalisuuden alueet eivät ole vapaita rikkinäisyydestä, vaan koska kyse on tunne-elämämme syvistä tarpeista, usein myös rikkinäisyydet ja riippuvaisuudet selkeimmin ja kipeimmin tuntuvat seksuaalisuudessa ja ilmenevät sen kautta. 

Samaa sukupuolta olevien seksi ei ole ainoa seksuaalisten halujen toteuttamisen muoto, jonka Raamattu tuomitsee. Uuden testamentin mukaan kaikki miehen ja naisen avioliiton ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen on kristitylle turmiollista ja saastuttaa hänen yhteyttään Jumalaan. 

Seksuaaliset lankeemukset tuottavat rikkinäisyyttä ihmisen sisimpään ja ihmissuhteisiin, mikä heijastuu myös ympäristöön. Avioliittojen ja perheiden rikkinäisyys ja pahoinvointi vaikuttaa koko yhteiskuntaan. 

Tämä on raamatullinen konteksti Helsingin Sanomien toimittajan paheksumalle "saastaisuus"-termille. 

Onko kyse minun värittyneestä tulkinnastani ja Paavalin sanoman kääntämisestä toiseksi mikä se on, se selviää, kun vaivaudut lukemaan Roomalaiskirjeestä muutakin kuin muutaman, valtakunnansyyttäjää ja toimittajaa pöyristyttäneen jakeen. Roomalaiskirje selkeämmin ja täydemmmin kuin mikään muu Raamatun kirja tuo esille koko evankeliumin, mitä se on suhteessa juutalaisiin, mitä se on suhteessa pakanoihin, mitkä ovat sen perusteet ja mitä se vaikuttaa niissä, jotka ovat sen vastaanottaneet. 

Roomalaiskirjeen ymmärtäminen ei vaadi alkukielen tuntemusta. Sanoma välittyy myös suomenkielellä. Ei tarvitse kuin lukea vähän matkaa eteenpäin tuosta siteeratusta ensimmäisestä luvusta. Toisen luvun ensimmäiset jakeet avartavat jo ymmärtämystä huikeasti. 

ONKO HOMOSEKSUAALI RIKKINÄINEN?


Väite, että kristityt pitävät homoseksuaaleja rikkinäisinä on puolitotuus. Puolitotuudet ovat usein totuuden pahimpia vihollisia, koska niiden vääränlainen korostaminen tuhoaa kokonaiskuvan. Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän rikki ja seksuaalista rikkinäisyyttä on myös heteroilla. Myös suoranaista syntiä. Muun muassa esiaviolliset suhteet ovat saastaisuutta, jolla monet heterokristityt tuhoavat hengellistä elämäänsä.

Homoseksuaalisuudelle tuskin on yhtä ainoaa syntymekanismia, mutta on olemassa tutkimustietoa, että lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa koetut hyväksikäytöt sekä suhteet vanhempiin (esimerkiksi erityisen autoritäärinen vanhempi) tai suhteen puuttuminen (isän hylkäämäksi joutuminen) altistavat merkittävästi homoseksuaalisen taipumuksen synnylle. Tämä tukee käsitystä homoseksuaalisuuden taustalla olevasta emotionaalisesta rikkinäisyydestä.

Raamatun mukaan jokainen ihminen, erotuksetta, on synnin saastuttama, mutta Jeesuksen veren kautta tuleva puhtaus, lahjavanhurskaus, avaa hänelle uuden olotilan, katkeamattoman ja luovan yhteyden Jumalaan. Ilman tätä ihminen on auttamatta hukassa. Hän ei voi ymmärtää itseään eikä maailmaa jossa elää. Hän on pakotettu tulkitsemaan kohtaamiaan ilmiöitä omien maailmassa muodostuneiden ajattelutapojensa, viettiensä ja impulssiensa valossa. Tarvitsemme tämän maailman ulkopuolelta tulevaa, sidonnaisuuksistamme riippumatonta apua. 

Avatessaan silmiämme näkemään asioita todellisuuden valossa, Jumalan Henki käyttää meille annettua ilmoitusta, Raamattua.

Roomalaiskirje ei ohjaa vihaamaan seksuaalisia vähemmistöjä, vaan rakastamaan ja kunnioittamaan luomakuntaa. Paavalin opetuksen tarkoitus on ohjata sovitukseen ja osoittaa, että jos haluamme elää Jumalan yhteydessä, tarvitsemme Hänen pelastavaa ja puhdistavaa työtään sekä toistemme apua ja tukea matkalla syvempään Jeesuksen tuntemiseen ja sisäiseen parantumiseen.

TIE VAPAUTEEN


Jumalan rakkauden, anteeksiantamuksen ja armon tarkoitus ei ole mahdollistaa syntielämän jatkumista, vaan avata tie siitä ulos. Tarkoitus ei myöskään ole rajoittaa yksilön elämää, vaan poistaa synnin tuomat esteet ja rajoitteet, jotka estävät kokemasta Hänen siunaustaan. 

Raamatun mukaan ojentuessaan kristitty saa, Jumalan Hengen avulla, kasvaa irti synnillisistä tottumuksista, jotka estivät ja häiritsivät hänen kasvuaan yltäkylläisen elämän kokemiseen Kristuksessa.    

OIKEUS RAAMATULLISEEN KRISTINUSKOON


Uskonnonvapauteen sisältyy yhtä hyvin oikeus olla uskomatta kuin oikeus uskoa. Kristittyjen kokemaa sovituksen ihmettä ja Jumalan rakkautta saa arvostella, sen saa asettaa kyseenalaiseksi eikä siihen todellakaan ole pakko uskoa. Kyse onkin nyt siitä, onko kristityllä oikeus uskoa. Onko hänellä oikeus pitää uskoaan esillä ja kertoa mitä Raamattu hänen mielestään sanoo? Ja kun kyseessä on suora sitaatti, ei ole kysymys edes mielipiteestä, vaan siitä, mitä Raamattu oikeasti sanoo.

Oikeasti Raamattu sanoo, että on olemassa sellainen asia, kuin synti - että se on rikkomusta Jumalan asettamia, maailmankaikkeudessa toimivia lakeja vastaan - ja että se tuottaa monenlaista pahoinvointia ja vääristymiä. 

Oikeasti Uusi testamentti (jonka kautta kristitty tulkitsee ja elää todeksi koko Raamattua) ei anna lupaa eikä kehota syntisten tappamiseen, päinvastoin: kristittykin on itsessään syntinen, armosta pelastettu, ja hänen tulee rakastaa kaikkia ihmisiä, pyrkiä tekemään hyvää kaikille. 

Ihmisen rakastaminen ei kuitenkaan tarkoita eikä voi tarkoittaa synnin hyväksymistä, koska silloin rakkaus toimisi itseään vastaan.  

Mikä tässä on niin hirvittävää, että kristinusko tulisi kriminalisoida?   








Sananvapauden, ihmisoikeuksien ja ihmisten tasavertaisen kohtelun toteutumisen puolesta! Allekirjoita kansalaisaloite TAHDON 2020:

Kansalaisaloite.fi




No niin... Tässä taas. Kristillistä ajattelumaailmaa vastaan käynnistetty loanheittokampanja ja hullunmyllyn pyörittäminen tuntuu jatkuvan ja kiihtyvän. Sanattomaksi vetää. Ja silti jotain pitäisi sanoa, että totuudenkin ääni kuuluisi perättömien syytösten ja valheiden keskellä. Kristittyjen ja ylipäätään kaikkien sananvapaudesta huolissaan olevien on korkea aika avata suunsa ja ryhtyä puolustamaan ihmisen oikeutta uskoon, vakaumukseen ja mielipiteeseen - siis vakaumuksiin ja mielipiteisiin, koska näyttää olevan, että vain yhdenlainen mielipide on korrekti ja sallittu. 

Kaikesta vajavaisuudestani huolimatta ja alkeellisellakin lain tuntemuksella ymmärrän, että yhdenvertaisuuslakia käytetään nyt niin äärimmäisen yksipuolisella ja värittyneellä tavalla, että yhdenvertaisuudesta puhuminen kuulostaa lähinnä huonolta huumorilta.

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. 


(Yhdenvertaisuuslaki, kolmas luku, 8. pykälä)

Onko tosiaan niin, että sana "uskonto" on pyyhitty tästä pois. Se näyttäisi olevan siinä, mutta ei kuitenkaan ole. Mutta jos kyse on lakitekstistä, niin kuin on, totta kai se on siinä! Missä sitten on vika, jos lakia ei osata tulkita tasapuolisesti niin että kaikki sen mainitsemat ryhmät todellisuudessa nauttivat lain suomia oikeuksia? 

Syrjinnästä ja häirinnästä yhdenvertaisuusvaltuutettu sanoo mm.:

Syrjinnän edellytyksenä on, että henkilöä on kohdeltu vertailukelpoisessa tilanteessa huonommin kuin toisia nimenomaan yhden tai useamman henkilökohtaisen ominaisuuden takia. Näin ollen esimerkiksi tavaroiden- tai palveluntarjoajan tai viranomaisen epäkohtelias, epäasiallinen tai huono palvelu ei ole välttämättä syrjintää varsinkaan, jos palvelu on huonoa kaikille. Sen sijaan, jos tarjoilija kieltäytyy palvelemasta henkilöä tämän etnisen alkuperän perusteella on kyse lainvastaisesta syrjinnästä.

Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei tarvitse kohdistua suoranaisesti tiettyyn ihmiseen ollakseen häneen kohdistuvaa häirintää vaan se voi kohdistua myös johonkin ihmisryhmään.

(syrjinta.fi)

Päätin lähestyä yhdenvertaisuusvaltuutettua. En viitsi copy pastata koko chat-keskusteluamme, mutta kysymykseen, onko minulla oikeus pitää esillä kristillistä avioliittokäsitystä - ja että jos esim. somekeskustelussa kommenttini että pidän samaa sukupuolta olevien liittoa syntinä, poistetaan, mutta toiset saavat samassa keskustelussa esittää vastakkaisia näkemyksiä, niin eikö tämä ole yhdenvertaisuuden vastaista? Yhdenvertaisuusvaltuutetun asiakaspalvelijan vastaus todellakin kuului, että vähemmistöihin kohdistuva vihapuhe ei nauti lainsuojaa, jne.

Minä: En kysynyt niiden puolesta ja kannalta, jotka mainittuihin vähemmistöihin kuuluen kokevat joutuneensa syrjinnän kohteeksi, vaan toiselta puolella syrjittyjen. En ole esittänyt esim. että oikeus avioliittoon ei kuulu homoille, mutta olen sanonut että Raamatun mukaan se ei kuulu homoille ja että tämän tulkinnan mukaan kirkko ei voi homopareja vihkiä. Tämä näkemys ja sen esittäminen kuuluu uskonnonvapauteen, jota yhdenvertaisuuslakikin suojaa? Vihapuhe minua, edustamaani kantaa ja ihmisryhmää kohtaan ei nauti oikeuden suojaa? - 
Ihmisoikeuksien julistuksessa, joka on vuodelta 1948, ei puhuta eikä voidakaan puhua muusta kuin miehen ja naisen avioliitosta. Seksuaalioikeudet taas eivät ole samalla tavalla tunnustettuja yleisiä ihmisoikeuksia kuten esim. oikeus uskonnonharjoittamiseen.

Tähän vastaus oli sitten: "Chatissa on tosiaan mahdotonta ottaa kantaa tällaiseen laajaan ja moniuloitteiseen asiaan". Minua kehotettiin lukemaan tänään julkaistu Hesarin artikkeli (joka on suoraan sanottuna järjetön, käsittämättömän vääristelevä hyökkäys kristillistä ajattelutapaa vastaan) ja ottamaan yhteyttä mieluiten sähköpostitse.

Minä: Kiitos vastauksesta. Olisin kyllä odottanut että olisin saanut selkeämmän kuvan yhdenvertaisuuslain minulle tarjoamasta suojasta. Joten kysyn vielä, onko minulla uskonnollisen vakaumukseni pohjalta yhdenvertaisuuslain näkökulmasta aivan yhtä suojattu oikeus sanoa "Raamatun mukaan homoseksuaaliset suhteet ovat synti" kuin toisella henkilöllä että "Homoseksuaaliset suhteet ovat luonnollisia". Oikeuteni pitää esillä kristillistä perinteistä ihmis- ja avioliittokäsitystä on minulle äärimmäisen tärkeä ja haluaisin sen olevan loukkaamaton ja nauttivan lain suojaa samalla tavalla kuin muidenkin oikeudet.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Hienoa, että olet kiinnostunut yhdenvertaisuuslaista ja sen tulkinnasta sekä oikeuksistasi. Tämä chat on vain yksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston yhteydenottokanavista ja chatin tarkoitus on tarjota kevyempää neuvontaa yhdenvertaisuuteen ja syrjintään liittyvissä asioissa. Tämän ja ison yhteydenottomäärän vuoksi chatissa on erittäin rajalliset mahdollisuudet alkaa pohtimaan tämän kaltaisia kysymyksiä tai tekemään oikeuspunnintaa erilaisten oikeuksien välillä. Tämän vuoksi ehdotukseni on yhteydenotto toista kautta. Kiitos.

Kerroin olevani vähän hämmentynyt siitä, ettei yhdenvertaisuusvaltuutettu kykene vastaamaan oikeuksiani koskeviin kysymyksiin, ja kysyin vielä, että jos käännetään asia toisinpäin ja olisin kysynyt, että onko minulla yhdenvertaisuuslain näkökulmasta oikeus sanoa "homoseksuaaliset suhteet ovat luonnollisia", niin kuin toisilla on uskonnonvapauslain mukaan oikeus sanoa "Raamatun mukaan homoseksuaaliset suhteet ovat synti", niin olisiko yhdenvertaisuusvaltuutetun vastaus tässäkin tapauksessa, että kysymys on liian monimutkainen ja ota yhteyttä sähköpostitse?

Tämäkin oli yhdenvertaisuusvaltuutetulle liian vaikea kysymys. 

Jäin miettimään, että pitäisikö minun koittaa myöhemmin uudestaan ja aloittaa kysymällä esim. "Onko minulla oikeus pitää esillä seksuaalivähemmistöjen ja Väestöliiton sukupuolikäsitystä, jonka mukaan sukupuolia voi olla yli seitsemän miljardia" ja katsoa siirtyykö yhdenvertaisuusvaltuutettu puhumaan kahteen sukupuoleen uskovien oikeudesta tai kristittyihin kohdistuvasta vihapuheesta, joka ei nauti lain suojaa.

Mihin intanssiin voi valittaa, jos yhdenvertaisuusvaltuutettu syrjii?

Ymmärrän että omista oikeuksistaan kiinnostuneen on syytä tiedostaa muiden oikeudet ja ettei minulla ole vapautta loukata muiden oikeuksia. Ei tietenkään ja hyvä niin. Ymmärrän myös ettei chat ole paras mahdollinen paikka erilaisten lakien keskinäisen suhteen selvittelylle. Mutta sitä en ymmärrä, että valtuutettu, jonka työnkuvaan kuuluu vastata syrjimättömyyteni toteutumisesta, jättää oikeuteni huomiotta ja keskittyy kuvailemaan toisten oikeuksia. Eikö myös sateenkaariväen, perinteistä ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa vastustavien, ole syytä tiedostaa muiden oikeudet ja oikeuksien loukkaamattomuus?

Yhdenvertaisuusvaltuutettua minun on kiittäminen linkittämästään Helsingin Sanomien artikkelista, että pääsin näin tuoreeltaan tutustumaan valtakunnansyyttäjän haastatteluun. Olen liiankin laiska seuraamaan julkisia keskusteluja ja löydän mielenkiintoisetkin artikkelit usein vasta viikkojen, kuukausien kuluttua. Kommentoidaan Hesarin artikkelia siis heti. Ja palataan vielä kerran Roomalaiskirjeeseen.





tiistai 19. marraskuuta 2019



Kirjoitus on lohkaistu laajemmasta blogitekstistäni "PRIDE-LIIKKEEN ARMO JA SUVAITSEVAISUUS. Pintaraapaisuja sateenkaariaktivismin suvaitsevaisuuteen ja evankeliumin vastaus 2000-luvun ihmiselle, 1/9" jonka olen kirjoittanut pääosin syyskuun alkupuolella. Aikomukseni oli julkaista kaikki osat yhdessä, mutta koska ne ajan puutteen johdosta ovat edelleen viimeistelyä vailla, irroitan tähän katkelman tuosta ensimmäisestä osasta. Tämä on siis kirjoitettu syyskuun 2019 alussa. Syytökset Räsäsen raamattusiteerausta kohtaan tuntuvat jatkuvan edelleen ja vyöry vain paisuu. Hyvää tässä on se, että nyt laajemmatkin piirit tulevat tietoiseksi siitä mitä Raamattu sanoo. Kirjoituksen lopussa tänään kirjoittamani lisäys. Asiasta laajemmin kirjoitussarjan muissa osissa.


KAIKKI OVAT JUMALAN KIRKKAUTTA VAILLA JA SAAVAT LAHJAKSI PELASTUKSEN


Ranneliikkeen 5.8.2019 julkaisemassa uutisessa kolmeen kansanedustajaan (Päivi Räsänen, Hussein Al-Taee, Juha Mäenpää) kohdistuvasta esitutkinnasta aiheeksi nostetaan erityisesti Räsäsen sanomiset. Uutisen otsikko on "Räsänen pride-kommenttiinsa liittyvästä tutkintapyynnöstä: Luotan siihen, että Suomessa on edelleen luvallista siteerata Raamattua". Uutisen kirjoittanut Mollgren lainaa Kristoffer Ignatiuksen Twitter-kommenttia:

- Puhut sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta. Samaan aikaan usutat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä keskelle vihaa nojaten Raamattuun. Etkö ole jo saanut tarpeeksi pahaa mieltä aikaan? Saat mut tosi surulliseksi. Mä hyväksyn sinut ja kirkon, milloin pystyt samaan?

Ennen kuin tarkastelen Ignatiuksen mainitsemaa vihaa ja siihen usuttamista, pieni huomio joidenkin sateenkaariliikkeen peesaajien somessa viljelemästä "ääriuskovaiset haluavat kuolemaa homoille" -retoriikasta. Jotkut ovat toistaneet väitettä jonka mukaan Räsänen lainaa Raamatusta kohtaa jossa vaaditaan homoille kuolemantuomiota. Väite edustaa Räsäsen raamattusitaatin ja oikeastaan koko kristinuskon tahatonta tai tahallista väärin ymmärtämistä. Tästä huolimatta en ole nähnyt yhdenkään sateenkaariliikkeen edustajan korjaavan harhaanjohtavaa tulkintaa. Liikkeessä on useita kirkollisissa piireissä toimivia henkilöitä, jotka ovat selvillä Paavalin teologisen opetuksen luonteesta.

Raamatunkohdan oikeaan ymmärtämiseen riittää kun lukee koko luvun ja miettii mitä siinä oikeasti sanotaan. Tarvittaessa voi lukea koko Roomalaiskirjeen ja mieluiten koko Uuden testamentin.

Kun Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku päättyy "jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät" (1:32)johdonmukainen kysymys on, ketkä ovat ansainneet kuoleman ja mitä ilmauksella tarkoitetaan. Se, että jonkun osoitetaan ansainneen raskaimman mahdollisen tuomion, ei automaattisesti tarkoita, että tuomiolle vaaditaan täytäntöönpanoa.

Uudessa testamentissa on useita Jumalan vanhurskaasta eli Hänen pyhyydestään johtuvasta oikeudenmukaisesta tuomiosta puhuvia kohtia. Jeesus puhuu Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta muun muassa vuorisaarnassa, jossa hän käyttää ilmauksia "on ansainnut suuren neuvoston tuomion" ja "on ansainnut helvetin tulen" (Matt.5:22).

Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun tekee poikkeukselliseksi vain se, että tässä seurakunnan opetus keskittyy tietynlaisten syntien juureen, luodun palvelemiseen ja palvomiseen Luojan sijasta (1:25). Kun näkyvän maailman yhteydet näkymättömään katkaistaan ja asiat itsessään asetetaan omiksi lähtökohdikseen, niihin ei enää edes yritetä suhtautua asioiden luonteen mukaisella tavalla; ratkaisevaa on, että ihmiset tekevät tämän vaikka tietävät tai ainakin heidän olisi mahdollista tietää, etteivät asiat ole syntyneet itsestään: "Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (1:20).

Se, että ihminen riistää luomakunnan arvon Jumalan luomana ja alentaa itsensä viettiensä ja himojensa määriteltäväksi, minkä huipentumaa ovat seksuaaliset luonnottomuudet ja jakeissa 1:26,27 erityisesti mainittu homoseksuaalinen käyttäytyminen, ei tietenkään tarkoita, että muut synnit jäisivät vaille yhtä oikeudenmukaista tuomiota. Jos tämä on jäänyt epäselväksi ensimmäisessä luvussa, seuraavat luvut eivät jätä asiassa minkäänlaista tulkinnanvaraa. Kaikki ovat tuomion alla. Se että kaikki ovat ansainneet tuomion, ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tuomittaisiin. Itse asiassa ketään ei vielä tuomita. Elämme armon ajassa, jossa Jumala kutsuu luotujaan pois tuomion alta, pelastukseen. Jeesuksen sanoin: 


Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi, (Joh.3:17).

Viimeistään jaejakso Room.3:21-26 tekee asian selväksi: Jumalan oikeudenmukainen tuomio raukeaa Jeesuksessa. Jumala ei katso henkilöön (2:11). Pelastus kuuluu erotuksetta kaikille (3:22)


Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (3:23,24).

Homoseksuaalisissa suhteissa elävät ovat ansainneet tuomion, aivan, mutta kaikki muutkin syntiset ovat ansainneet tuomion ja ovat sen alla, erotuksetta. 
Kristinusko ei ole lakiuskonto, joka perustuisi Jumalan tuomioon ja tuomitun yrityksiin lepyttää tuomaria ja ansaita armahdus. Kukaan ei kykene elämään niin puhdasta elämää että sen perusteella voisi tulla osalliseksi Pyhästä Hengestä. Yrityksemme ovat tuhoontuomittuja. Syntinen ei voi tehdä itseään pyhäksi, koska hänen yrityksensä jo itsessään ovat synnin tahraamia. 

Kristinopin mukaan ihmisen synnillisyys ei ole ainoastaan teoissa joita hän tekee, vaan itse olemuksemme todistaa että olemme syntisiä. Kristuksesta irrallaan oleva ei ole Jumalan yhteydessä, ei ole Jumalan lapsi.

Jeesuksessa saatava pelastus, lahjavanhurskaus, sisältää uudeksi tulemisen. Syntinen saa Pyhän Hengen, joka yhdistää hänet Jumalaan ja jonka mukaisesti häntä ei enää nimitetä syntiseksi, vaan pyhäksi.


Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ef.2:19-22)

Jumala ei kasvata lapsiaan peukalopuristimilla eikä piikkiruoskalla, vaan armon tilassa, kuten sateenkaariteologien parjaama Paavali kirjoittaa kirjeessään Tiitukselle:

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa... (Tiit.2:11,12).

Uskovan yhteys Jumalaan ei ole insituution, järjestelmän, opin tai uskomusten varassa, vaan armon varassa ja Pyhässä Hengessä. Ansaittu armo ei ole armoa. Armo saadaan lahjana Jeesuksen yhteydessä. Se merkitsee elävää 
suhdetta Jumalaan, joka tekee mahdolliseksi elää uudenlaista elämää. Jeesus kuvaa yhteyden kiinteää luonnetta sanoessaan itseään viinipuuksi ja uskovia oksiksi; oksissa virtaa puun elämä, jonka mukaista hedelmää ne kantavat, Joh.15:5

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2)

Anteeksiantamus ei siis tarkoita että tuomion alta pelastuneella, kristityksi tulleella, olisi lupa jatkaa järjetöntä elämäntyyliä jossa luotu ja Luoja olivat toisistaan irti. Kun elämä saa merkityksen, se saa myös uudet arvot. Nämä arvot koskettavat myös yksilön tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan.

SYNNITÖN HEITTÄKÖÖN ENSIMMÄISEN KIVEN


Jeesuksen ja aviorikoksesta kiinnisaadun naisen kohtaaminen lienee parhaita kuvia tuomion ja armon suhteesta. Kertomusta lukiessamme (Joh. 8:3-11) huomaamme ensinnäkin, ettei Jeesus vähättele henkilön syntiä. Hänen mielestään kivitystuomio on sinällään oikeudenmukainen rangaistus näin raskaasta teosta. Jeesus antaa tuomareille luvan naisen kivittämiseen. Tuomion täytäntöönpanoon on vain yksi ehto, kivittäjien pitää itse olla synnittömiä.

Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

Joidenkin mielestä kertomuksen kärki kohdistuu fariseuksiin, jotka olisivat halunneet kivittää naisen, mutta joutuivat väistymään, koska Jeesus osoitti juuri heidän olevan syntisiä. Tämä on vasta puolet kertomuksesta. Mielestäni kertomuksen olennaisin ja koskettavin osuus on ihmisen ja Jumalan kohtaaminen, jossa syntinen tulee osalliseksi synnittömästä. Sen sijaan että olisi laittanut tuomion täytäntöön ja kivittänyt syntisen Jeesus teki hänet osalliseksi anteeksiantamuksesta ja antoi mahdollisuuden elämän muutokseen: 

En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.

Kristinuskon perusta on anteeksiantamus ja armo. Emme saa sitä minkä olemme ansainneet, vaan minkä Jeesus on ihmiskunnalle ansainnut. Tämän myötä elämä saa uuden suunnan: älä enää elä samalla tavalla. Opettele elämään uuden arvomaailman mukaan. Jumalan armo antaa sinulle siihen voiman.

Kristillinen usko ei ole vain jotain mitä uskotaan, vaan uusi elämäntila jossa uskotaan. Emme ole täydellisiä, mutta kompuroidenkin saamme mennä eteenpäin, armon varassa.


Lisäys 19 11 19:

Mistä tässä nyt sitten on kyse. Pohjimmiltaan. Miksi täytyy nostaa homot esiin jotenkin erityisenä ihmisryhmänä? Miksi kristittyjen on tarpeellista alleviivata kantaansa, että Jumalan suunnitelma ihmisen seksuaalisuuden toteutumiselle on miehen ja naisen avioliitto, ja että kristitty ei voi elää homosuhteessa? 

Asian painottaminen on tarpeen ennen muuta siksi, koska sateenkaariliike on ryhtynyt vaikuttamaan kirkkoon, ja kirkossa on avattu ovea sen teologialle. Prideaktivismin mukaan kyse on tasa-arvosta. Kristillisestä näkökulmasta sateenkaariliikkeen yhdenvertaisuusvaatimus on epätasa-arvoa. Jumalan edessä kaikki ovat samassa lähtökohdassa, saman arvoisia. Kirkon tulee olla paikka, jossa jokainen voi kohdata evankeliumin haasteen kohdallaan, oman synnillisyytensä ja rikkinäisyytensä. Jokainen on kutsuttu kääntymään valoon. Tämä on yhdenvertaisuutta evankeliumin edessä. Jokainen saa sitten päättää mitä kristinuskosta ajattelee ja kuinka sitä kohdalleen soveltaa tai on soveltamatta. Sanoma on kuitenkin olemassa. 

Nyt kirkkoon kohdistetaan vaatimus, että on ihmisryhmä tai ihmisryhmiä, joiden kohdalla sanomaa ei saa olla olemassa tai että se tulee muuttaa. Tämä asettaa heidät epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa muihin sanankuulijoihin. 

Täytyy muistaa, että kun puhutaan kirkosta ja sen tehtävästä, puhutaan sekä yhteiskunnallisessa että kristillisessä kontekstissa. Perinteistä avioliittokäsitystä ja seksuaalietiikkaa edustavat kristityt eivät ole vaatimassa että koko yhteiskunnan täytyy toimia Raamatun mukaan. Yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen ja sen tulee huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista kohtuullisessa määrin ja asiallisessa suhteessa muiden oikeuksiin. Kyse on myös kristillisen seurakunnan oikeudesta toimia omissa puitteissaan kristillisenä. Tämä kuuluu uskonnonvapauteen. 

Kristilliseen seurakuntaelämään kuuluu oikeus kertoa kuinka Raamattu ohjeistaa kristittyä elämään. Ja että synnistä tulee tehdä parannus. Kristillinen seurakunta tulkitsee koko Raamattua Uuden testamentin valossa, evankeliumin kautta. Jokaisella on oma rikkinäisyytensä, myös heteroilla. Ja homofobiasta tulee ilman muuta tehdä parannus. Perinteisen ihmiskäsityksen ja seksuaalietiikan esilläpitäminen ei kuitenkaan ole homofobiaa, ei vihapuhetta eikä kiihottamista kansanryhmää vastaan. 

Kristillistä eetosta vastaan hyökkäävien olisi myös syytä pohtia retoriikkaansa ja muun muassa tapaa, jolla Räsästä ja hänen kannanottojaan on somessa riepoteltu. Räsäsen raamattusiteerausta on ehkä tahattomasti ymmärretty väärin, mutta aivan varmasti myös tahallisesti. Olisiko ehkä niin, että kristityt tässä ovatkin kansanryhmä, jota vastaan kiihotetaan?

Kristillistä seurakuntaa on vainottu sen syntymästä saakka ja usein hyvinkin väkivaltaisesti. Monessa maassa kristittyjä vangitaan ja kidutetaan, koska he uskovat Jeesukseen. Vuosisatojen saatossa kirkko on itsekin syyllistynyt vainoamiseen ja riistämiseen, muun muassa veriset ristiretket. Laitostuva kirkko katkaisi juurensa juutalaisuuteen ja tahallisesti vaikeutti juutalaisten mahdollisuutta ymmärtää ja vastaanottaa evankeliumi. Katolinen kirkko piti pitkään Raamattua pimenossa ja esti sen kääntämisen kansankielelle, etteivät ihmiset saisi tietää mitä Raamattu oikeasti sanoo. Tämä ei ole ollut evankeliumin mukaista vaan seurausta maallisesta kirkkopolitiikasta, liitosta maallisten hallitsijoiden kanssa, joille uskonto on ollut vain valtapolitiikan väline, keino hallita kansaa. 

Evankeliumi on kuitenkin sanoma Jumalan rakkaudesta. Rakkauden edessä joudumme kohtaamaan rakkaudettomuutemme. Joudumme myös huomaamaan taipumuksemme korvata Jumalan rakkaus jäljitelmillä ja korvikkeilla, jotka eivät vaadi tekemään parannusta synnistä.

Synnin läpäisemässä maailmassa evankeliumi merkitsee aina kipua. Oman vajavaisuuden ja raadollisuuden kohtaaminen ei ole helppoa. Kipuun myöntymisen kautta avautuu uusi tie, jossa emme koskaan ole yksin emmekä toivottomia. Evankeliumi merkitsee sanomaa elävästä, ylösnousseesta Vapahtajasta, joka on sekä tuonpuoleinen että tämänpuoleinen: Immanuel, läsnäoleva Hyvä Paimen.

En vaadi toisia uskomaan että tämä on hyvä tie, mutta kysyn, onko minulla lupa ajatella niin? Olen nähnyt kuinka evankeliumi muuttaa niin rikollisten kuin siivosyntisten ajattelua ja käyttäytymistä, erilaisista riippuvuuksista kärsiviä vapautuu sidoksista, ihmiset löytävät elämälleen sisällön, viha ja katkeruus vaihtuvat anteeksiantamukseen ja perheitä eheytyy. Onko minulla oikeus pitää kiinni tästä hyvästä sanomasta, kulkea tätä hyvää tietä, joka on muuttanut minun elämäni? Onko minulla oikeus pitää tätä esillä?

Ei ole pakko ajatella, että luonnottomuuden sanominen luonnottomuudeksi on rakkautta luonnottomuuden harjoittajia kohtaan ja tasavertaista kohtelua. Evankeliumia saa kritisoida ja on mahdollista väittää, että homoseksuaalisuuden luonnollistaminen vasta olisi rakkautta homoja kohtaan ja että tähän kristillinen evankeliumi velvoittaa. 

On asiallista vaatia että väitteet perustellaan. Homosuhteiden hyväksymistä on mielestäni mahdotonta perustella kristillisessä kontekstissa. Se vaatisi kristillisen lähimmäisenrakkauden erottamista taustastaan ja käsitteiden uudenlaista arvottamista. 

Onko kirkolla oikeus pitäytyä perinteisessä opissa ja tarpeen tullen myös perustella se? Perusteet löytyvät Raamatusta, joka kirkon opin mukaan on sen ylin ohje ja auktoriteetti. Sen valossa on asiallista sanoa, että perinteisestä ihmis- ja avioliittokäsityksestä luopuva kirkko lakkaa olemasta kristillinen kirkko. Se on hylännyt hyvän tien ja kääntänyt selkänsä Vapahtajalle.

Olennainen kysymys on riistämmekö yhdeltä ihmisryhmältä oikeuden kuulla hyvän paimenen ääni Jumalan sanassa. Sanoma rakastavasta Jumalasta, joka kutsuu meitä monella tavalla rikkinäisiä ja rikkoneita tuomion alta armoon - ja sitten elämään Hänen läheisyydessään, sopusoinnussa Hänen hyvän, elämää rakentavan ja suojelevan tahtonsa kanssa. Armon varassa.