SATEENKAAREN ALLA. Kristinuskon näkökulma homoseksuaalisuuteen

Kommenttini Pauliina Viitamiehen lauseeseen "Oma Jumalani ei tuomitse ketään, vaan pitää jokaista ihmistä samanarvoisena" viipyy. Tänään olen kirjoittanut tekstiä huomisessa Pride-kulkueessa jaettavaan traktaattiin. Liitän traktaatin tekstin tähän, painettavaan versioon sitä täytyy vielä lyhentää. Tässäkin muodossa teksti on luonnosteleva ja suppea esitys aiheesta.

"Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää... Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta... Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa."

1.Moos.9:11 - 16.

Uni muutaman vuoden takaa

Muutama vuosi sitten näin unen. Kävelin kotikaupunkini Porin kadulla ja ihmettelin runsasta samaa sukupuolta olevien parien määrää. Teljäntorin kauppakäytävällä miesparia ohittaessani ymmärsin, että kaupungissa on homojen ja lesbojen kokoontuminen. Tullessani ulos Teljäntorin toiselta puolen näin uskovaisia jotka osoittivat suuntaani ja nauroivat. Katsoin taakseni ja huomasin takanani miesparin, jonka olin hetki sitten ohittanut.

Uskovaiset pilkkasivat miehiä. Toinen miehistä pidätti kyyneliä ja yritti kätkeytyä vahvemman taakse. Tunsin myötätuntoa heikompaa miestä kohtaan ja häpesin uskovien käytöstä. Uskovien joukossa havaitsin joitain tuntemiani henkilöitä seurakunnasta. Olin valinnan paikalla, tiesin että jos asetun vastustamaan näiden käytöstä, minutkin voidaan leimata homoksi tai homouden suosijaksi. Kävelin kuitenkin uskovien luo ja aloin nuhdella heitä: - Hävetkää, ihmistä ei saa kohdella tuolla tavoin!

Aamulla kirjoitin unen ylös ja lähiviikkoina käytin sitä muutamassa saarnassa sekä keskustelunalustuksessa. Ihmistä - edustaa hän mitä tahansa suuntautuneisuutta tai vakaumusta - on kohdeltava kunnioittaen, ei halveksien ja pilkaten.

Sodoman synti

Raamattu puhuu Sodoman synnistä. Jumala, joka on rakkaus, on myös Pyhä. Sodoman tuhoutuminen sen asukkaiden pahuuden tähden on kuvattu 1.Moos.19:1-30.

"Sodoman synti" tuo mieleen homoseksuaalisuuden. Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukua 19 on usein käytetty osoittamaan Jumalan asennetta homosuhteisiin. Kyse ei kuitenkaan ole vain homosuhteista. Hesekiel 16:49 sanoo Sodoman synnistä "Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut."

Hesekiel ei tyydy raapaisemaan pintaa vaan menee asian ytimeen. Hesekielin kautta Jumala ilmoittaa Sodoman jumalattomuuden syyt:

Lähimmäisten hädänalaisen tilan ohittava egoistinen, nautiskeleva elämäntyyli tarjosi kasvualustan synnillisyyden lisääntymiselle, jonka huipentumana kansa alkoi suvaita ja ylpeillä perversioilla.!

Mitä Raamattu sanoo homosuhteista

Vanhan testamentin Jumala tuomitsee homosuhteet jyrkästi, mm. 3.Moos.18:22. "Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä sellainen on luonnonvastaista. Älkää saastuttako itseänne tällaisilla teoilla. Niiden takia ovat tulleet saastaisiksi ne kansat, jotka minä ajan pois teidän tieltänne."

Onko Uuden testamentin Jumala eri Jumala kuin VT:ssa. Onko Jumala muuttanut mieltään.

Muuttuuko Hänen asenteensa ihmisen seksuaalisuuteen Jeesuksen Kristuksen tuoman sovituksen ja armollisuuden myötä? Mitä Uusi testamentti sanoo.

"Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta alkaen olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua... He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa... Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saaneet ansaitsemansa palkan... Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." Room.1:18-20, 25-27, 32.

"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet..." 1.Kor.6:9.

Roomalaiskirje ja Ensimmäinen korinttolaiskirje ovat Uudessa testamentissa. Ne on kirjoittanut Paavali, entinen kristittyjen vainoaja, jonka Jeesus Kristus pelasti ja asetti apostoliksi.

Paavalin elämä muuttui hänen tultuaan uskoon. Uskonnollisesta kristittyjä vastaan hyökkäävästä fanaatikosta tuli Jumalan armon apostoli. Roomalaiskirjeessä enemmän kuin missään muussa Raamatun kirjassa on löydettävissä koko evankeliumi.

Mitä evankeliumi on - menetetyn kirkkauden palautuminen

Evankeliumi on ilosanoma, sanoma Jeesuksen voitosta Golgatalla. Se on hyvä uutinen niille, jotka kaipaavat elämäänsä jotakin enemmän, jotakin todellisempaa ja aidompaa kuin se mihin he luonnostaan ovat kasvaneet ja tottuneet luottamaan.

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room.3:23. Jokainen ihminen on yhtä syntinen, yhtä erossa Jumalasta. Roomalaiskirje ei erottele ihmisiä ryhmiin vaan kaikki yhtäläisesti ovat tuomion alla. Ihminen ei löydä pelastusta itsestään, hän ei voi tuoda sisimpäänsä sieltä puuttuvaa Jumalan Henkeä. Yksilön sisimmästä puuttuva, syntiinlankeemuksessa menetetty Jumalan kirkkaus on todisteena, ettei hän ole Jumalan lapsi. Hän on eksynyt, kadoksissa.  

Seuraava jae jatkaa "ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (3:24). Jokainen ihminen on syntinen, erotuksetta, ja jokaisella on mahdollisuus syntien anteeksiantamukseen, armoon. Erotuksetta.

Vanhurskauttaminen on juridinen termi. Tässä yhteydessä se merkitsee syyttömäksi julistamista. Jumala suhtautuu ihmiseen niin kuin tämä ei olisi koskaan syntiä tehnytkään. Jeesuksen tähden ihminen on puhdas ja otollinen saatuaan synnit anteeksi Hänen nimessään ja veressään.

Uskoontulosta käytetään Raamatussa erilaisia kuvia. Uskoontulo on uudestisyntyminen (Joh.3:7) koska siinä meistä tulee jotakin, mitä emme ennen olleet. Kun Jumala saa Jeesuksen tähden antaa syntimme anteeksi Hän antaa sydämiimme myös Pyhän Henkensä, joka todistaa että nyt olemme Jumalan lapsia - niin kuin jokaisen ihmisen sisimmässä on geneettinen, sisällinen todistus vanhemmistaan. Pyhä Henki kristityssä on Jumalan antama todistus hengellisestä lapsioikeudesta.

Uskoontulon myötä kaikki tulee ratkaisevalla tavalla uudeksi. "Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi." Ef.1:13,14. Jeesus kuvaa kristityn yhteyttä Jumalaan: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5. Jumalaan liitettyinä olemme osalliset Hänen kirkkaudestaan ja mahdollisuuksistaan.

Ongelmamme eivät ehkä lakkaa, ikävät olosuhteet ja ihmisuhteet eivät välttämättä heti korjaannu, mutta suhteemme niihin muuttuu. Emme enää ole yksin. Jumala on kanssamme ja vaikuttaa meissä sisältäkäsin parantaen, eheyttäen. Hän antaa kipeisiin ristiriitoihimme viisauttaan ja johdatustaan.

Kuinka armo saadaan

Kuinka tämä armo sitten saadaan? Vastaanottamalla Jeesus Kristus. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi", Joh.1:12. Vastaanottaminen voi tapahtua monella tavalla, mutta se ei koskaan tapahdu vahingossa, ilman ihmisen omaa tahtoa. Voit ottaa Jeesuksen vastaan omin sanoin tai käyttää lopussa olevaa rukousta. Jumala odottaa sinua yhteyteensä. 

Toisten kohdalla ratkaisu on äkillinen, kertakaikkinen Jumalan puoleen kääntyminen, niin että he osavaat sanoa kääntymyksensä hetken päivälleen ja minuutilleen: sinä hetkenä tein uskonratkaisun, otin Jeesuksen vastaan Herrakseni ja Hän lupauksensa mukaisesti antoi syntini anteeksi. Toisten kohdalla se merkitsee hidasta kypsymistä, jossa ei ole erotettavissa tiettyä hetkeä. Joku on lapsuudestaan saakka uskonut Jumalan olemassaoloon ja jossain vaiheessa vuosien kuluessa uskominen on vaihtunut kristilliseen uskoon, henkilökohtaiseen Jeesukseen turvaamiseen. Merkittävää ei ole millä tavalla olemme tulleet uskoon, merkittävää on että olemme uskossa tänään, kuljemme tänään Hänen yhteydessään. 

"Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Fil.3:16.

Kristinuskon totuus kiteytyy siis persoonaan, Jeesukseen Kristukseen. Pelastus ei ole tässä tai tuossa opissa, se ei ole edes Jeesuksen opetuksissa sinällään vaan se on Hänessä itsessään, siinä mitä Hän on ja edustaa. Ihminen ilman Jeesusta on hengellisesti kuollut. Hänellä voi olla ajatuksia ja uskomuksia Jumalasta ja hän voi olla hyvinkin harras uskomisessaan, mutta kristinuskon näkökulma asiaan on ehdoton, ei ole todellista elämää ilman Jeesusta. Ilman Jeesusta Jumala on vain "Jumala" ja armo on "armo". Niiden sisältönä on vain ihmisen oma subjektiivinen kokemus ja määrittely.

Armo joka ilman parannuksentekoa, ilman Jeesuksen puoleen kääntymistä ja uskoontuloa, hyväksyy ihmisen Jumalan lapseksi, ei ole todellista armoa vaan ihmisten luoma väännös Jumalan armosta.

Kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan Jeesus toi maailmaan evankeliumin, jumalallisen armon - tästä kertovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Uuden testamentin jatko-osan eli Paavalin ja muiden apostolien kirjeiden kautta Jeesus opettaa kuinka evankeliumi otetaan vastaan, mitä kaikkea se sisältää ja mitkä ovat sen luonnolliset vaikutukset uskovassa ihmisessä.

Evankeliumi on kaikille sama mutta sen vaikutukset vaihtelevat, koska kaikilla ei ole samoja kysymyksiä ja samoja ongelmia. Jumala tarjoaa itsensä avuksesi juuri niihin ongelmiin mitkä sinulla on. Jos koet elämässäsi homoseksuaalisia tunteita ja määrittelet itsesi homoksi, saat kokea että Jumala auttaa sinua näissäkin asioissa. Hän ei jätä sinua yksin taipumustesi ja kiusaustesi kanssa. 

Homoliikkeen myytit

Yksi suurimpia myyttejä, loputtoman toiston kautta totuudeksi korotettuja väitteitä, on, että jotkut "syntyvät homoiksi" tai että "Jumala on luonut meidät tällaisiksi". Useat homotkin vastustavat väitettä ja pitävät sitä naurettavana. 

Jako "heteroihin", "homoihin" ja "bi-seksuaaleihin" on paljolti homoliikkeen luoma ja sisältää aikansa elänyttä kategoriointia. Totuus on, että ihmisen suuntautuneisuus, taipumukset ja kokemus itsestään voi vaihdella ja muuttua.

Ei varmastikaan ole yhtä ainoaa oikeaa selitystä, miten ja miksi homoseksuaalinen suuntautuneisuus syntyy.

Puhutaan lapsuuden, erityisesti varhaislapsuuden kokemuksista, suhteesta äitiin ja isään - näillä on varmasti merkitystä. Ainakin joissain tapauksissa henkilöt itse ovat vakuuttuneet vanhempiin liittyvän problematiikan merkityksestä seksuaalisuutensa muotoutumisessa. Joidenkin kohdalla voidaan nähdä syy-yhteys lapsena koettuun hyväksikäyttöön.

Jotkut kristityt ovat vakuuttuneita henkivaltojen vaikutuksesta. Ahaa, demonisointia? Väitteeseen tulee suhtautua varovaisesti mutta vakavasti. Itse olen vakuuttunut että sielunvihollisella on asiassa vaikutusta enemmän tai vähemmän. Jos ei suoranaisesti, ainakin välillisesti, koska rikkinäisyys ja viallisuus on syntiinlankeemuksen seurausta. En usko että paratiisissa oli homoseksuaalisuutta.

Saattaa olla että joillain on synnynnäistä alttiutta muita helpommin kasvaa homoseksuaaliseen suuntaan. Geeniperimällä voi olla vaikutusta - tai esi-isien synneillä, miten vain. Se ei kuitenkaan tarkoita että sinut olisi luotu homoksi tai että taipumuksia, olkoot vaikka synnynnäisiäkin, tulisi orjallisesti noudattaa ja toteuttaa. Joillain henkilöillä on muita suurempi todennäköisyys ajautua väkivaltaiseen tai psykopaattiseen käyttäytymiseen, mutta emme oikeuta heidän käyttäytymistään vetoamalla geeniperimään.

Eheytyminen - totta vai tarua

Väite "Jumala loi minut tällaiseksi" on kristinuskon näkökulmasta kestämätön. Olemme syntyneet ja kasvaneet tiettyjen vaikutteiden alaisuudessa, henkilöhistoriamme kokemukset ja suhtautumistapamme niihin ovat muokanneet meitä. Vasta Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ihmisestä alkaa tulla se, joksi hänet on luotu - ei jokin kummajainen, vaan yhä enemmän oma itsensä. Siihen sisältyy paljon kasvukipua mutta myös löytämisen iloa.

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room.12:2.

Espen Ottosen on kirjoittanut kirjan Minun homoseksuaalit ystäväni - Kymmenen tapaa suhtautua homoseksuaalisiin tunteisiin. Kymmenen kristittyä "homoa" kertoo kirjassa oman tarinansa. Jotkut heistä eivät ajattele itseään homoina vaikka kokevatkin homoseksuaalisia tunteita. Toiset taas määrittelevät itsensä kristityksi homoksi. Jotkut ovat kokeneet eheytymistä, seksuaalisen suuntautuneisuuden muutosta, mutta joillain seksuaaliset tunteet edelleen - uskoontulosta ja rukouksista huolimatta - kohdistuvat samaan sukupuoleen.

Yhteistä näille henkilöille on että he ovat kristittyjä ja tiedostavat homoseksin synnillisyyden. He pidättyvät homoseksuaalisista suhteista. Jos ns. eheytymistä ei tapahdu, he elävät selibaatissa, yksin. Siinä kokien Jumalan lohduttavaa, siunaavaa läsnäoloa ja johdatusta.

Elämme monella tavalla vammautuneessa ja rikkinäisessä maailmassa. Evankeliumin ilosanoma ihmisen syvimpään tarpeeseen - tarpeeseen eheytyä suhteessa Jumalaan ja kokea olevansa rakastettu, hyväksytty - on Jeesus Kristus. Elämä kristittynä ei ole ongelmatonta, mutta se on rikasta, hedelmällistä elämää.

Kunhan vain uskaltaudumme kohtaamaan itseämme Hänen valossaan. Joka päivä.

Ristin teologian korvautuminen

"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1.Kor.1:18.

Raamatullisessa ristin teologiassa Jumalan Poika ristillä kärsii ihmisen puolesta, nousee ylös kuoleman voittajana ja tarjoaa uskovilleen ristin tietä (oman minän, egoismin kuolemaa) yltäkylläiseen (Jumalan läheisyyden täyttämään) elämään pääsemiseksi.

Sitä mukaa kun ristin sanoman hullutuksellinen, pahennusta tuottava ääni seurakunnissamme hiipuu ja kristityt alkavat sopeutua ympäröivän yhteiskunnan arvoihin, ristin tilalle tulee egoismin teologia, humanismin läpitunkema subjektiivinen kokemuksellisuus, jossa ihminen itse määrittelee millaiseen Jumalaan on valmis uskomaan. "Kyllä minäkin Jumalaan uskon, mutta omalla tavallani".

Liberaali teologia julistaa asettuvansa ihmisen rinnalle, mutta langenneen ihmisen ehdoilla toimiessaan se tosiasiassa jättää ihmisen yksin. Se ei ainoastaan sopeudu vallitsevan yhteiskunnan arvomaailmaan vaan tuo egoismin ja hedonismin kirkon sisälle. Kirkossa on menossa silmänkääntötemppu. Humanistinen, ihmislähtökohtainen lähimmäisen rakastaminen esitetään kristillisenä - todellinen, evankeliumiin ja Jumalan armoon perustuva kristillisyys leimataan vanhanaikaiseksi, aikansa eläneeksi fundamentalismiksi.

Kristillisen kirkon tulee olla aikaansa sopeutuva kirkko, aina valmis löytämään uusia muotoja ihmisten kohtaamiseen, mutta muutoksen täytyy perustua kristilliseen arvomaailmaan, ei sen hylkäämiseen. Kirkon tulee kohdata ihmiset heidän tasoltaan, pyrkiä ymmärtämään heidän yksilöllisiä tarpeitaan, oppia puhumaan kielellä joka on ymmärrettävä. "Heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia" sanoo Paavali. Ihmisryhmiä kohdatessaan hän ei tinkinyt ristin sanomasta, evankeliumista.

Modernia ihmiskuvaa ja edistystä julistavalta liberaaliteologialta puuttuu kristinuskoon keskeisesti kuuluva muutosvoima. Se ei edusta tervettä kristillisyyttä, jossa kirkko omalta pohjaltaan huomioi yhteiskunnan vaatimukset ja nykyihmisen problematiikan, vaan taantumusta kristinuskoa edeltäviin arvoihin. Matteus 24:11,12 on vakavaa kuvaa aikamme kristillisyydestä: "Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus."

Paavali ei tiennyt mistä puhui vastustaessaan homoseksiä?

Raamatullista ihmiskuvaa vastustavien liberaaliteologien lempiväitteitä on, ettei Paavali tiennyt mistä puhui (käsitys ihmisen seksuaalisuudesta on nykyään laajempi, asiallisempi kuin 2000 vuotta sitten) ja/tai Paavalin sanat ovat kulttuurisidonnaisia ja kohdistuvat ainoastaan silloiseen homoseksuaalisuuteen tai sen vääristyneisiin muotoihin, kuten homoprostituutioon ja pedestriaan.

Väitteet on osoitettu vääriksi. Paavali tiesi mistä puhui. Jumala käytti häntä vahvistamaan luomisessa annetun ihmiskäsityksen: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Tällä on syvällinen merkitys, kts. Ef.5:22-33. 

Homoseksuaalisia suhteita Raamatussa kuvaavia alkukielen sanoja ja kulttuurillista kontekstia on käsitelty seikkaperäisesti mm. Ottosenin kirja sivut 60 - 80, 133 - 154 ja Ari Puonti: "Suhteesta siunaukseen - homoseksuaalisuus, terapauttinen sielunhoito ja Raamattu" sivut 170 - 208.

Yhteenveto - kutsu totuuteen ja puhtauteen

Nooan aikaisen maailman Jumala hukutti vedenpaisumuksella. Emme tiedä miten se tapahtui. Oliko maapallon ilmakehä toisenlainen, oliko maan kiertorata lähempänä aurinkoa ja suojasiko sitä jonkinlainen höyrymäinen vaippa? En ole perillä tieteellisistä kysymyksistä, mutta jotakin mullistavaa vedenpaisumuksessa tapahtui, koska ennen tuota tapahtumaa sateenkaari oli ilmeisestikin tuntematon. Ihmisten elinikä oli huomattavasti pidempi kuin nykymaailmassa.

Voit pitää pohdiskeluani lapsellisena, jos haluat. Olennaista tässä yhteydessä on että Jumala vakuutti ettei enää tuhoa maailmaa vedenpaisumuksella. Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat tulessa, esinäytöksenä ihmiskuntaa kohtaavasta lopullisesta tuhosta.

"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: 'Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.' Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!"

2.Piet.3:3-7,9-12.

Jos olet kristitty,

sinun on ehkä syytä tarkistaa näkökantojasi suhteessa Raamattuun? Syntistä tulee rakastaa mutta ei hänen syntejään. Jeesus haluaa vapauttaa yhtä hyvin liberaaliteologian kuin homofobian siteistä. Tärkeintä ei ole kuinka suhtaudumme liberaaliteologiaan, fundamentalismiin tai homokysymykseen. Tärkeintä on henkilökohtainen suhteemme Jeesukseen ja Jumalan sanaan, koska sen myötä kaikki muukin asettuu kohdalleen.

Jos et vielä ole kristitty tai olet epävarma, voit rukoilla seuraavan rukouksen:

Herra Jeesus, jos sinä todella olet olemassa, jos olet sovittanut syntini ja tarjoat minulle iankaikkista elämää, anna kaikki pahat tekoni anteeksi, tule elämääni ja muuta minua, auta tuntemaan totuutesi ja elämään siinä. Annan itseni ehdoitta sinulle, armahda minua ja auta tuntemaan sinun muuttava, parantava rakkautesi.

Jos sinulla on homoseksuaalisia tunteita, etsi seurakunta joka pitää kiinni Jumalan sanan auktoriteetista ja jossa totuudet eivät ole ulkokohtaisia fraaseja, vaan niitä myös noudatetaan rakkaudessa, ei ihmistä lyöden vaan tukien, rinnalla kulkien ja rohkaisten. Muista, että seksuaalisuutesi ei ole se tärkein asia, tärkeintä on henkilökohtainen suhteesi Jeesukseen.

Kukaan ei pelastu muuttamalla seksuaalista käyttäytymistään tai ryhtyen muuten noudattamaan kristillisiä hyveitä ja elämään kunnollista elämää. Sisimmän antautuminen Jeesukselle ja uskoontulo ratkaisee iankaikkisuutesi. 

Uskoontulon jälkeen olet vapaa pohtimaan seksuaalisuuttasi Jeesuksen kanssa, häneltä apua ja johdatusta, oikeaa ymmärrystä ja mielenlaatua pyytäen.


(Kirjoitettu 18. ja 19. 7. 2013)

Viitamies erosi vastalauseena Räsäselle

Suhteemme kristilliseen seurakuntaan muotoutuu perusasioiden ymmärtämisen (tai ymmärtämättömyyden) pohjalta

Tämän blogin aloittaminen on ollut mielessäni pitkään. Kun näinkin ahkerasti usealla foorumilla ja nimimerkeillä ottaa kantaa kirkollisiin ilmiöihin, olisi enemmän kuin kiva avata blogi, johon kerää päällimmäisiä huomioitaan päivän puheenaiheista. Kirkollisilla asioilla tarkoitan siis kristillistä seurakuntaa laajasti ottaen, nimellisesti ja tosiasiallisesti. Kirkko-sanahan jo sinällään pitää sisällään useita merkityksiä.

Kaikki jotka uskovat Raamatun ilmoittamaan Jeesukseen, allekirjoittaen kristinuskon keskeisen perustan - Jumalan lapseksi tulemisen ja olemisen henkilökohtaisen uskon kautta - ovat yhdessä Kristuksen kirkko. Kirkko on Pyhän Hengen luoma ja ylläpitämä yhteys, oikeastaan ykseys, josta kristillinen perinne käyttää kuvia "Kristuksen ruumis" ja "Morsiusseurakunta". Rajoittaen itsensä seurakunnan pääksi Kaikkivaltias Jumala on sitonut tahtonsa julkitulemista ja ilmenemistä uskovaisiin eli kristittyihin. Hän ei ole koko ruumis vaan ainoastaan pää. Vain pään yhteydessä, riippuvaisina Herrastaan, kristityt voivat toimia tarkoituksenmukaisella tavalla. Tätä riippuvaisuutta Jeesus kuvaa vertauksella viinipuusta: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."

Kristittyjen yhteys ei pohjimmiltaan ole "organisatorinen" (järjestelmään perustuva) vaan "orgaaninen" (elämään perustuva). Puun oksissa virtaa puun elämä. Kristus kristityissä yhdistää heidät. Yhteyden käytännöllinen toteuttaminen on sitten järjestetty myös organisatorisella tasolla (mm. ensimmäinen korinttolaiskirje luku 12 ja efesolaiskirje luku 4).

Tästä kristillisestä kirkosta (Kristuksen ruumis, morsiusseurakunta, viinipuu) kirjoittaessani en yleensä käytä sanaa kirkko. Käsitteellisesti parempi on puhua seurakunnasta. Apostolisessa uskontunnustuksessa tämä ns. universaali, kaikkien aikojen kaikki Jumalan lapset kaikkialla käsittävä seurakunta, ilmaistaan sanoilla "minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan,pyhäin yhteyden".

Suomen oloissa kristikunnan sisällä tapahtuvia ilmiöitä seuratessa on pakko ottaa kantaa myös evankelisluterilaisen kirkon nimellä kulkevaan organisaatioon. Luterilainen kirkko on pitänyt esillä ajatusta kuolleista ja elävistä jäsenistä. Kastetut ja konfirmoidut mutta ei-uskovat (todellisuudessa siis ei-kristityt) kirkon jäsenet ovat sen kuolleita, vailla hengellistä elämää olevia jäseniä, joita elävät eli omakohtaisesti Jeesukseen uskovat kutsuvat sisälle elämään, sisälle armoon. Nykyään tätä kahtiajakoa ei juurikaan pidetä esillä. Ikävä kyllä.

Pauliina Viitamies

Erosin tänään kirkosta. Niin ovat tehneet viime päivinä monet muutkin. Olen kuunnellut tarkasti sitä, kuinka ev.lut. kirkon johtajat ovat kommentoineet Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kirkollisasioista vastaavan ministerin ja kansanedustaja Päivi Räsäsen viimeisintä avausta. - - Olen ollut hänen kanssaan tunnin mittaisessa suorassa radiolähetyksessä keskustelemassa abortista ja mm. silloin, jouduin ihmettelemään hänen julmaa asennettaan niihin naisiin, jotka joutuvat syystä tai toisesta tämän ratkaisun tekemään. - - Olen pettynyt siihen, että kirkon johtajat eri tasoilla ovat jo usean vuoden ajan vähätelleet kirkollisasioista vastaavan valtioneuvoston jäsenen sanojen merkitystä. - -  Liityn kotiseurakuntaani takaisin heti sen jälkeen, kun Räsäsen jatkuvat ääneen ajattelut vähemmistöistä tuomitaan oikeasti ja kun hänen naisten itsemääräämisoikeuden mitätöinnistä tehdään selkeä pesäero. Oma Jumalani ei tuomitse ketään, vaan pitää jokaista ihmistä samanarvoisena.

( Pauliina Viitamies, SDP:n kansanedustaja, 12. 7. 2013 )

Arvoisa Pauliina

Viittaat Räsäsen julmaan asenteeseen aborttiin päätyneitä tai päätyviä kohtaan. Mainitsemaasi radiolähetystä en ole kuullut - onko se jostain kuunneltavissa, mielelläni kuuntelisin. Räsäsen viimeisimmässä avauksessa, Kansanlähetyspäivien seminaarissa pitämässään keskustelun alustuksessa, en julmuutta havainnut. Aborttikysymys on vaikea ja varmasti tunteita koskettava. Siitä on vaikea puhua yksinkertaistuksiin ja ylilyönteihin sortumatta. Keskustelun tuoksinassa tulemme helpostikin leimanneeksi vastapuolta tavalla, joka ei ole asiallinen. Kriittinen keskustelu sinällään on sallittua, jopa suotavaa. Se ei vielä ole julmuutta. 

Kritiikkiä on esitetty ja saa esittää moneen suuntaan, koska on monenlaisia näkökohtia, erilaisia tarkastelupisteitä. Abortti on aina "julma" toimenpide. Se ei ole hienovarainen, siisti luomen tai ihokarvojen poistaminen. Säärikarvojen repäisy liimapaperia käyttäen sattuu hetkellisesti, mutta kipu unohtuu. Abortista jää aina jonkinlainen haava.

Syntymättömien oikeuksista puhuminen ja peräänkuuluttaminen kuuluu elämänkunnioitukseen. Tästäkin asiasta voidaan toki puhua monella tavalla, voi olla että olen joskus itsekin syyllistynyt kärjistyksiin, ehkä jopa jonkinlaiseen julmuuteen. Joskus vain on pakko olla suorasanainen. Suomessa tehdään vuosittain yli 10.000 aborttia. Onko tämä mielestäsi normaalia, kaikin tavoin ok? Asiaa ei voi vaieta ja tehdä olemattomaksi vetoamalla naisen itsemääräämisoikeuteen. Ei tietenkään nainen yksin ole "syyllinen" ei-toivottuun raskauteen, ja raskaudenkeskeytykseen on monia, ei ainoastaan yhdenlaisia syitä. Minulle kristittynä lähtökohtana on elämän kunnioittaminen sen alkeellisimmassa muodossa.

Räsäsen puheenvuoro oli ja on tärkeä. Räsänen - tai hänen sanomisiinsa tarttunut ja niitä vääristellyt, lauseita asiayhteyksistä irrottanut media - on jälleen nostanut julkiseen keskusteluun yhteiskunnallisen ja kirkollisen elämän kipupisteitä.

Kirkkokunnasta eroaminen ei tarkoita Kristuksen ruumiista eroamista, sitä että henkilö lakkaisi olemasta kristitty. Joissain tilanteissa kirkkokunnasta/herätysliikkeestä/lahkosta irrottautuminen saattaa olla ainoa ratkaisu, jonka henkilö kristittynä näkee itselleen mahdolliseksi, mutta "enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä" -kohun synnyttämää eroaaltoa ja siihen liittyvää keskustelua tarkastellessani mieleeni väkisinkin nousee kysymys, kuinka moni nyt evankelisluterilaisesta kirkosta eronneista on tai on ollut kristitty? Kuinkahan moni heistä uskoo edes siihen mikä kristillisyydessä on tärkeintä ja aidointa ja mikä on jokaisen kristillisen kirkon, myös luterilaisen kirkon oppien luovuttamaton perusta.

Mikä on heidän suhteensa Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen? Jeesuksen uhrikuolemaan ristillä ainoana sovituksena ja pelastuksena, syntien anteeksiantamukseen Hänen nimessään ja veressään? Jeesuksen ylösnousemus?

Kristillisen seurakunnan yhteisen perustan lisäksi voidaan tarkastella kirkkokuntien, herätysliikkeiden ja lahkojen erityisoppeja. Evankelisluterilaisen kirkon erityisopeista huomattavin on kasteoppi. Kuinka moni evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvista vie lapsensa kasteelle siitä nimenomaisesta syystä, että lapsi ennen kastettaan on synnin tahraama ja että hänet kasteessa siirretään Jumalan valtakuntaan? Kuinka moni edes tietää evankelisluterilaisen kirkon kasteopin olemusta, jonka mukaan kastamattomana kuoleva vauva periaatteessa joutuu kadotukseen - tähänhän perustuu vammaisille tai muuten sairaalle lapselle annettu hätäkaste. 

Äärimmäiset, perustavanlaatuiset kysymykset voivat vaatia äärimmäisiä kannanottoja. Julkinen kirkosta eroaminen ja Räsäsen (tai kirkon johtajien) nimeäminen eron syyksi on äärimmäistä kannanottoa sekin. Siihen on oikeus. Joskus ehkä velvollisuuskin. 

En tiedä suhdettasi kristillisen kirkon perustaan, syntiemme tähden ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen, mutta kristillisen kirkkokunnan jäsenenä olet ainakin periaatteessa tunnustanut uskosi Häneen. Toivon että edelleen ja entistä vakaammin haluat Häneen uskoa, Hänen puoleensa kääntyen etsiä vastausta kysymyksiin, jotka nyt jakavat kristillistä kirkkoa. Itse olen Räsäsen linjoilla ja tunnistan hänen kannanotoissaan paljon sellaista minkä Raamatun pohjalta näen ainoaksi oikeaksi ajattelumalliksi. Toivon että Kristus johtaa minut parempaan ymmärrykseen ja ajattelun muutokseen jos olen väärässä.

Jeesukseen Kristukseen tunnustautuen voimme kokea yhteyttä erilaisista ajattelumalleista huolimatta. Jos yhteinen usko puuttuu - puuttuu edellytys yhteyteen. Yhteyttä voimme kokea ihmisinä, samaan ihmiskuntaan kuuluvina etsijöinä, kyselijöinä - mutta syvempää, hengellistä yhteyttä en voi kanssasi kokea ja niin yhdessä rukoillen olla etsimässä tietä eteenpäin, jos emme tunnusta samaa auktoriteettia, samaa Herraa.

Sosiaalidemokraattien sivulla julkaistun blogisi viimeiseen, mielestäni tärkeimpään lauseeseen, palaan huomenna.

Mitä kristillinen kirkko siis on?

"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on."
( Efesolaiskirje 4:11 - 16 )

Omasta puolestani sanoudun irti sellaisesta lahkohengestä, joka ei tunnusta Kristuksessa olevaa pyhien yhteyttä. Huomaa! En sanoudu irti niistä Jeesukseen uskovaisista, jotka ovat Kristuksessa, vaikka he eivät vielä näekään pyhien yhteyttä niin suurena ja laajana kuin se on. Kerta kaikkiaan asia on niin, että kaikki Kristuksessa olevat pyhät ovat minun veljiäni ja sisariani, vaikka minä en heitä siksi tunnustaisikaan. Ja päinvastoin. Kyllä minäkin vaivainen, mutta armoitettu syntinen olen sinun veljesi, jos olet Herrassa, vaikka sinä et minua veljeksesi tunnustaisikaan... Mikään kirkkokunta, tai uskon suunta, eli uskovain ryhmä yksinään ei ole Kristuksen ruumis, vaan kaikki Kristuksessa olevat pyhät ovat Hänen ruumiinsa. Näin me olemme kytketyt ikäänkuin renkaat ketjussa toisiimme. Eikä tässä auta vastaan sanominen, sillä taivaasta päin nämä asiat on järjestetty... Uskovien keskinäiset riidat ovat syntiä tätä ruumista vastaan, heikentäen sen toimintakykyä. Sortaessasi tämän ruumiin jäseniä, vaikka ne ovatkin ehkä huonoja ja pieniä, tuotat tuskaa koko ruumiille.
( Lauri Hokkanen, "Nyt on herättävä!", Ristin voitto 1937 )

Ainoastaan tämä seurakunta, ei ihmisoppien vaan Pyhän Hengen yhdistämänä, on tosi kirkko. Pyhän yhteisen seurakunnan jäsenet eli kaikki kristityt yhdessä ovat Kristuksen morsian. Yksi pyhä seurakunta, jonka "ylkä" maailmanaikojen lopulla noutaa "taivaalliseen hääjuhlaan", kuten ns. tempausopin kannattajat uskovat. Yksittäinen kristitty ei ole morsian vaan kaikki kristityt yhdessä ovat Kristuksen morsian.

Morsian haluaa pysyä puhtaana ja hän kaunistaa itseään sulhasta varten. Samoin kristityn tulee kantaa huolta omasta ja kristillisen seurakunnan tilasta. Linjaukset voivat olla kipeitä, niitä ei ole helppo tehdä, mutta ne ovat välttämättömiä. Esimerkiksi oppia kolminaisuudesta ei olisi tarvinnut muotoilla ellei kirkon sisälle ei olisi hiipinyt harhaopettajia, jotka väärintulkitsivat ja kiistivät raamatullisen totuuden. Toisaalta tarvitaan myös "raamatullisina totuuksina" pidettyjen oppien kyseenalaistamista eli kriittistä keskustelua. Tässä jännitteessä kristitty elää, mutta Hän ei elä neuvottomana, avuttomana, omien käsitystensä ja tuntemustensa tai yhteiskunnassa kulloinkin vaikuttavien virtausten varassa.

Kristittyinä tiedämme kulkevamme ylösnousseen ja läsnäolevan Herran seurassa, yhteydessä, jossa Jumala kaiken aikaa ristin kautta vapauttaa meitä oman minämme orjuudesta. Sen edellytys on, että myönnämme Jumalan olevan mielipiteistämme riippumaton todellisuus, ja sitten - Jumalan sanan ja rukouksen kautta - etsimme Hänen johdatustaan.

Kristitty ei ole itsensä oma, 1.Kor.6:19. Hän on toiseen todellisuuteen kuuluva, Jumalan omaisuutta. Tässä todellisuudessa hänet on kutsuttu elämään katoavan maailman keskellä, ei tuomiten vaan rakastaen. Rakkauteen kuuluu Jumalan sanan totuuksien ylläpitäminen. Silloinkin kun toiset sanovat totuutta rakkaudettomuudeksi tai valheeksi, julmuudeksikin.


[Kirjoitettu 13. ja 14. 7. Julkaistu 14. 7.]