Luin erään kirjoittajan Kotimaa.fi -lukijablogia. Kirjoittaja selosti katolisen kirkon pyrkimystä julistaa uusi pyhimys olemassaolevien joukkoon. Wikipedian mukaan "Katolisella kirkolla on virallisen roomalaisen pyhimysluettelon (Martyrologium Romanum) mukaan noin 7 000 autuaaksi tai pyhäksi julistettua pyhimystä. Ortodoksisella kirkolla lukumäärä saattaa olla suurempi." Autuaaksi tai pyhäksi julistettua pyhimystä?

On niin vapauttavaa olla pyhä

Otsikko ei ole pelkkää ironiaa. Tai sanotaan niin, että sen voi lukea kahdella tavalla. Oikealla tavalla luettuna se tarkoittaa, että pyhänä oleminen on vapauttavaa. Se ei ole sama asia kuin pyhimyksenä oleminen. Uskon Jeesukseen ja hänessä olevaan pyhyyteen. En katolisiin, ortodoksisiin tai luterilaisiin pyhimyksiin. En edes vapaakirkollisiin pyhimyksiin.

Ihminen tarvitsee esikuvia. Kristittykin. Hebrealaiskirjeen luku 11. luku puhuu uskon sankareista, ja pari lukua myöhemmin kehotetaan muistamaan johtajia ja seuraamaan "heidän uskoaan". Tämä tarkoittaa tietysti alkuseurakunnan johtajia, apostoleita, mutta ei ainoastaan heitä. Kristillisen seurakunnan tulee kunnioittaa johtajia heidän asemansa vuoksi. On kyseessä sitten arkkipiispa, piispa, kirkkoherra tai helluntaiseurakunnan paimen.

Ihmisen varassa eläminen on toinen asia ja se on vaarallista. Sellaisesta seuraa kultti. Kun henkilökultti särkyy, särkyvät siihen ripustautuneet.

Painopiste on Jumalassa, joka uskon vaikuttaa. Sana ei siis kehota seuraamaan johtajien lankeemuksia, ottamaan esikuvaksi heidän erehdyksiään, vaan noudattamaan kristillistä uskoa. Korokkeelle ei nosteta ihmistä, ihmisen esimerkillisyyttä, vaan uskon kohde, kristillisen uskon alkaja ja täyttäjä, perusta ja sisältö:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen... 

(Hebr. 12:1,2)

JUMALAN SANA ON VOITON SANA

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa...

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

(Ef.1:3,4,8-10)

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. 

Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. 

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.

(Kol.3:1-7)

Sana avaa ihmeelliset näköalat. Jumala on jo ennen maailman perustamista valinnut Jeesuksen ihmiskunnan sovitukseksi, niin että ne, jotka ottavat hänet vastaan, pelastuvat. Ihmisen kohdalla tulee hetki että Jumala puhuttelee, kutsuu ja taivuttelee. Jotkut antavat tämän tapahtua ja niin ihminen siirretään synnin pimeydestä Jumalan valkeuteen, hän saa syntinsä anteeksi ja aseman Jumalan lapsena. Häntä ei enää sanota syntiseksi, vaan pyhäksi.

Kristitty on "kätketty Kristuksen kanssa Jumalaan". Missä Jeesus on? Isän kanssa valtaistuimella. Missä olet jos olet Kristuksessa, joka on valtaistuimella? Olet ristin juurella, mutta Jeesuksen veren ansiosta olet myös taivaallisessa valtaistuinsalissa, kaikkein pyhimmässä.  Olet kuollut Jeesuksen kanssa (vanha elämä, jossa oma minä haluineen oli keskipiste, on haudattu) ja noussut uuteen elämään, jossa saat kiittää, ylistää ja palvoa Herraa.

Kristityllä on jatkuva pääsy Isän sydämelle. Tämä on mahdollista ainoastaan siksi, että hänet on sovitettu: siirretty synnistä ja pimeydestä Hänen valtakuntaansa. Rukoileva, kiittävä ja ylistävä kristitty saa uskon kautta olla varma Jumalan läsnäolosta. Rukouksessa, kiitoksessa ja ylistyksessä saamme joskus myös kokea Hänen läsnäolonsa pyhää kirkkautta niin, että se muuttuu nöyräksi palvonnaksi.

Jeesuksen veren tähden sinulla on joka hetki "täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään" (Hepr. 10:19). Sovituksen tähden saamme astua ja meitä kehotetaan astumaan Jumalan eteen "vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme" (10:22); siis varmoina uskossamme Jeesukseen, siihen, että Hänessä meillä on pääsy Jumalan sydämelle.

Missä sielunvihollinen on? Se on luojansa yhteydestä langennut, hengelliseen pimeyteen heitetty olento. Luojaan yhdistettyinä olemme riivaajien yläpuolella, emme alapuolella. Jeesuksen nimi takaa meille asemamme mukaisen auktoriteetin. Sanan kautta ymmärrämme ja kasvamme erottamaan vihollisen suunnitelmat, ja Pyhän Hengen vahvistamassa auktoriteetissa sanomme: Ei onnistu.

Uudet teologiat, opit ja tulkinnat jotka pyrkivät riistämään Raamatulta sen aseman Jumalan ilmoituksena ja korvaamaan sen uusilla periaatteilla, eivät ole ainoastaan opillisia kysymyksiä, ne ovat hengellisiä kysymyksiä. Sanasta luopuva seurakunta luopuu Jeesuksen nimen voimasta. Sellainen kirkko on avoin kaikille mahdollisille eksytyksille ja henkimaailman virtauksille.

JEESUKSEN NIMESSÄ RUKOILEMINEN: SANAN AUKTORITEETTI

Jeesus oli kaikessa kuuliainen Isälle. Jeesukseen kätkettyinä saamme taipua samaan asenteeseen. Emme rukoile lihallisessa mielenlaadussa ja epätotuudessa, vaan hengessä ja totuudessa (Joh.4:23). Kunnioittava rukoilija on kuunteleva rukoilija. Hänen ei tarvitse pelätä että jos Jumala painaakin sormensa johonkin elämäni kipukohtaan, avaa sen nähtäväkseni sellaisena kuin se on ja osoittaa että siinä on nyt kuljettava johonkin hankalaan suuntaan. Saamme luottaa hyvään Jumalaan. On asia jota Jumalalta pyydämme mikä tahansa, rukoilemme sitä sydämellä, joka on antanut Jumalalle luvan puuttua kaikkiin asioihin elämässämme.

Kun Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessaan tuo seurakunnan Isän eteen pyhitettäväksi, hän sanoo "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh,17:17).

Epäkunnioittava asenne Jumalan pyhyyttä kohtaan - asenne, jossa valitaan oma tie ja itsepintaisesti kieltäydytään ymmärtämästä Sanaa - vie Jeesuksen nimeltä auktoriteetin seurakunnassa. Sellaisella seurakunnalla ei ole suojaa vihollisen juonia vastaan.

"Jeesuksen nimi" ei siis sinällään takaa mitään. Juutalaisessa ajattelussa nimi ja olemus liittyvät yhteen. Jeshua on pelastaja, hän on itse pelastus. Seurakunnan ja yksilökristityn rukous tapahtuu Jeesuksen nimessä vain jos siinä on pelastuksen todellisuus. Siihen kuuluu kunnioitus Jumalan sanan auktoriteettia kohtaan. Kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan tuo automaattisesti auktoriteetin myös rukoukseen.

Jeesukseen uskovien yhteys Jumalaan ja toisiinsa on henkimaailmalle todistus Hänen ylivertaisesta suunnitelmastaan. Seurakunnan kautta Jumalan moninainen viisaus tulee "taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö" (Ef.3:10-12). Kirkkoraamattu 1992 käyttää taivaallisista hallituksista ja valloista ilmaisua "avaruuden henkivallat ja voimat".

Pelastus on vienyt sielunviholliselta aseet kristittyä vastaan ja asettanut sen henkivallat julkisen häpeän alaiseksi (Kol.2:15). Rukous on käytännöllistä toimintaa tässä todellisuudessa, sen ilmaus: käymme luottavaisesti Isän eteen, koska olemme yhdistetyt Hänen olemukseensa. Jokaisella pyhällä on myös papillinen etuoikeus puhua Jumalalle ihmisistä (esirukous) ja ihmisille Jumalasta niin kuin sana Hänet ilmoittaa (evankeliointi).

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

(Ef.3:14-21)

JUMALALLINEN JÄRJESTYS: PYHYYS JOHTAA PYHITYKSEEN

Oletko kristitty? Onneksi olkoon! Jos haluat nähdä sataprosenttisesti pyhän ihmisen, katso peiliin. Käänny ympäri, katso olkapään yli miltä täydellisesti pyhä näyttää takaapäin ja sivulta. Pyhiä luita ei tarvitse lähteä tirkistelemään reliikkeinä katedraalin kaapissa, kun voit tunnustella luita lihasi sisällä: tällaiselta tuntuvat pyhän ihmisen luut.

Ainakin jos Raamattuun on uskominen. Jos uskomme Jeesuksessa olevaan pyhyyteen, uskomme hänessä olevien eli "häneen kätkettyjen" pyhyyteen. Kristitty on Jumalalle erotettu, pyhä sen Pyhän Hengen mukaan, joka liittää hänet Jumalaan. Kristityn pyhyys on Jumalan - Pyhän - todellisuutta saviastioissa.

Sanalle "pyhä" voidaan antaa monia merkityssisältöjä. Sanan sisältö riippuu kontekstista missä sitä käytetään. Kaikki elämä on loukkaamatonta ja pyhää. Ihmisarvo on pyhä asia. Mutta pohjimmiltaan ainoastaan Jumala ja sen kautta ainoastaan kristitty on pyhä. Muut ihmiset eivät. Pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua. Kaikki ihmiset ovat Jumalalle rakkaita, mutta kaikki eivät ole Jumalalle erotettuja. Heillä ei ole Pyhää Henkeä. Emme voi vaatia ei-kristittyä (henkilöä joka ei ole kuollut ja ylösnoussut Jeesuksessa) elämään kristillisen arvomaailman mukaista elämää.

Kristitty on tarkoitettu valoksi ja suolaksi maailmaan, viestittämään Jumalan valtakunnan arvoja, vapahtajansa rakkautta ja pyhyyttä. Ei siis omaa pyhyyttään, täydellisyyttään tai erinomaisuuttaan. Vajavaisenakin ja tietyssä mielessä juuri sellaisena hän saa kertoa että on olemassa Pyhä, joka on sovittanut ihmisen itsensä kanssa; taivaallinen kutsuva, armahtava ja pyhäksi tekevä Rakkaus.

Pyhiksi tulleille - vajavaisille, itsessään heikoille ja kompuroiville, mutta sittenkin kristityille -  kuuluu kutsu ja kehotus pyhittyä myös käytännöllisen vaelluksen osalta: suostua parannuksentekoon ja hengelliseen kasvuun, että Hänen pyhä tahtonsa enemmän ja paremmin ilmenisi teoissa, ajatuksissa, käyttäytymisessä.

Kristityn tulee rakastaa lähimmäistään, mutta ei hänen syntiään. Puhumattakaan että rakastaisimme omia syntejämme. Jumalan Henki tahtoo muuttaa ajattelua, purkaa mielen linnoituksia eli vääriä ajattelu- ja suhtautumistapoja, tehdä uutta - ettemme mukautuisi tämän maailman arvoihin ja ajatteluun, vaan noudattaisimme Kristuksen tahtoa. Tämä koskee myös keskustelua seurustelusta ja avioliitosta. Kristillisen seksuaalietiikan perusta löytyy Jumalan pyhästä sanasta, jossa Jumala ilmoittaa luoneensa ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Sukupuolineutraali avioliitto ei ilmennä Jumalan pyhyyttä ja kunniaa vaan jotain muuta.

Parhaiten kristitty rakastaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia lähimmäisiään pitämällä esillä evankeliumia Jeesuksessa olevasta anteeksiantamuksesta, jota kaikki tarvitsevat. Kun ihmisestä Jeesukseen uskomalla tulee pyhä, se heijastuu sitten myös elämäntapaan. On tehtävä parannus synnillisestä elämästä. Myös heterokristityillä on seksuaalista rikkinäisyyttä, emotionaalista kipua ja vääristymiä joissa tarvitaan parantumista. Parantuminen ei tapahdu ilman parannuksentekoa.

Kehottaessaan kristittyä antamaan itsensä eläväksi ja pyhäksi uhriksi Room.12:1 puhuu "järjellisestä jumalanpalveluksesta". Pyhitys ei tee kristitystä enemmän pyhää, mutta on pelastuksen luonnollinen seuraus ja sitä paitsi ainoa johdonmukainen seuraus. On järjetöntä elää oman mielensä mukaan, jos kuuluu Jumalalle.

Alttari jossa nautimme Herran pyhän ehtoollisen on samalla uhrialttari, jossa annan itseni Hänelle jonka sovitettavaksi antaudun. Kristitty elää uhrialttarin kautta. Kun maailma ympärillä taantuu pakanalliseen pimeyteen seurakunta menee eteenpäin; raamatullinen kristillisyys on ajankohtaista, tilanteen tasalla. Kristitty ei mukaudu ympärillä tapahtuvaan moraalin rappeutumiseen, vaan muuttuu Pyhän Hengen uudistavan työn kautta ja niin kykenee arvioimaan itseään, ympäristöään ja yhteiskuntaa.

Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.

(Ef.1:13,14)

Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee."

(2.Tim.2:19)

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

(Room.12:2)

PYHITYKSESTÄ KIELTÄYTYMINEN ON PYHÄN KIELTÄMISTÄ

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.

(1.Tess.5:23)

Hän on sen tekevä! Pyhäksi tuleminen, se, että sinussa syntyi usko Jeesukseen, oli Jumalan teko johon suostuit. Samalla tavalla pyhitys eli Pyhän Hengen työn eteneminen sinussa on täydellisesti Jumalan teko. Kuten pelastus koskee koko ihmistä - saat elää sataprosenttisesti armossa, koko olemukseltasi Jumalan turvaamana - myös pyhitys koskee koko ihmistä.

Armo ei anna oikeutusta syntielämän vaalimiseen. 

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

(Room.6:12-14)

Pyhityksestä - Jumalalle antautumisesta, Hänen sanansa kunnioittamisesta, Pyhän Hengen muutosprosessissa olemisesta - kieltäytyvä kristitty ei kiellä ainoastaan Jumalan pyhyyttä, hän kieltää itse Pyhän eli Jumalan. Ja koska armon lähtökohta on Jumalassa, Jeesuksessa, pyhityksestä kieltäytyvä käytännössä kieltää armon. Tulkoon tämä kerta kaikkiaan selväksi: totuudesta piittaamaton, oman mielensä mukaan elävä "kristitty" ei voi olla kristitty.

On vapauttavaa olla pyhä. Itsessään heikkona ja vajavaisena antautua Jumalan teon ja tekojen varaan. Olennaista ei ole "mihin saakka olemme ehtineet" vaan että olemme hyväksyneet lähtökohdan, suostuneet Sanan yhteyteen; olemme lähteneet tielle ja vaellamme "samaa tietä" (Fil.3:16). Jeesukseen turvautumisen ja Hänen tuntemisensa tietä.

Ei ole niin kovin merkittävää millä tavalla Jumalan työ sinussa näkyy. Armoa ei mitata sen mukaan näkyykö Jumalan työ sinussa hyvin tai huonosti tai tuntuuko sinusta ettei se näy ollenkaan. Kanssaihmiset kyllä muistuttavat ja joskus tuskallisen kipeästi mitä meissä näkyy. Saat luottaa Jeesuksen täydelliseen pelastustekoon. Ainoa ehto on että olet ottanut vastaan Jumalan armon Jeesuksessa etkä kiellä itseltäsi Hänen muuttavaa työtään, et jää puolustelemaan syntejäsi vaan annat Hänen taivuttaa itseäsi mielenmuutokseen siinä missä Sana ja Henki osoittavat sen tarpeelliseksi. Tämän kautta Kristuksen työ alkaa myös näkyä. Vapahtajan synnyttämästä rauhasta ja levosta käsin.

Kristilliseen seurakuntaan mahtuu erilaisia käsityksiä, erilaisia korostuksia, mutta sinne ei mahdu piittaamattomuutta ja epäkunnioittavaa asennetta Jumalan sanaa kohtaan. Seurakuntaan mahtuu rikkinäisyyttä, heikkoutta ja lankeemuksia, mutta ei vähättelevää asennetta syntiä kohtaan.

Kristillisen yhteyden perusta on Jeesus, ja Pyhä Henki joka yhdistää ruumiin jäsenet. Jumalan sana on yhteyden sana, siinä on yhteyden henki. Raamattua lukeva ja kunnioittava on tekemisissä seurakuntatotuuden kanssa.

Ovensa maailman hengelle avannut kirkko, joka pyhityksen sijaan taipuu toiseen suuntaan, syntiin ja saastaisuuteen, ei voi olla valo ja suola, se ei voi johtaa maailmaa evankeliumin vastaanottamiseen ja sisäistämiseen eikä välittää jäsenilleen armoa ja parantumista. Voi tietysti olla jos evankeliumia pidetään esillä, että Jumalan Henki jonkun sydämessä synnyttää uskon. Olkoon seurakunta ympärillä kuinka pimeä tahansa Jeesukselle antautuva saa kokea eheytymistä ja riemullista kiitollisuutta Jumalan armoteoista. Seurakuntaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu vaikeuttamaan, estämään ja tukahduttamaan Pyhän Hengen työtä.

Kun Paavali kehottaa seurakuntaa tekemään polut suoriksi eli Jumalan sanan mukaisiksi, ettei "ontuvan nilkka nyrjähtäisi" (1938 käännös) vaan päinvastoin alkaisi parantua, hän liittää parantumisen rauhaan ja pyhitykseen, jota ilman kukaan ei näe Herraa.

Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! "Kulkekaa suoria polkuja", jottei ontuvan jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi. Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikää hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Katsokaa ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin.

(Hepr.12:14-16; Kirkkoraamattu 1992)

Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."

(1.Piet.13:16)

Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne; ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.

(1.Tess.4:3-8)