Ei homojen kirkolliselle vihkimiselle.
Ei homofobialle. Kyllä Jeesukselle
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin... kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. (1.Kor.9:19,22)
ON MONIA asioita joissa voimme olla montaa mieltä ja joissa seurakuntaan mahtuu erilaisia mielipiteitä ilman että yhteytemme särkyy. Tällaisiin seurakuntaa jakaviin päivänpolttaviin ja kiistanalaisiin kysymyksiin kuuluu ainakin turvapaikka-asia, maahanmuutto, pakolaisuus. Osa seurakunnasta asettuu kritiikittömästi ja käsittämättömän tunneperäisesti turvapaikanhakijoiden puolelle. Osa käsittämättömän yksipuolisesti, itsekritiikittömästi ja tunneperäisesti vastaan. Suurin osa kallistuu jommalle kummalle puolelle, ja sitten on muutamia jotka yrittävät luovia keskitietä ottamatta kantaa mihinkään.
Mielestäni tärkeintä on että katsomme Jeesukseen emmekä anna erilaisten mielipiteiden hajottaa seurakunnan ykseyttä. Yhteytemme ei perustu mielipiteiden samanlaisuuteen vaan Jeesukseen.
Yksi on kuitenkin selvää. Kristityn maahanmuuttokriittisyys on aina ei rasismille. Jeesukseen uskovan tulee sanoutua irti sellaisesta maahanmuuttokriittisyydestä jossa turvapaikanhakijoilta riistetään ihmisarvo, maahanmuuttokriittisyydestä, jossa turvapaikanhakijat jo lähtökohtaisesti koetaan huonoina, vähemmän arvokkaina, vähemmän rakkautta ja huolenpitoa ansaitsevina. Vapahtaja on ristintyöllään ansainnut kunnioittavan kohtelun jokaiselle.
Yksi on kuitenkin selvää. Kristityn maahanmuuttokriittisyys on aina ei rasismille. Jeesukseen uskovan tulee sanoutua irti sellaisesta maahanmuuttokriittisyydestä jossa turvapaikanhakijoilta riistetään ihmisarvo, maahanmuuttokriittisyydestä, jossa turvapaikanhakijat jo lähtökohtaisesti koetaan huonoina, vähemmän arvokkaina, vähemmän rakkautta ja huolenpitoa ansaitsevina. Vapahtaja on ristintyöllään ansainnut kunnioittavan kohtelun jokaiselle.
Sitten on asioita joissa kristillisellä seurakunnalla voi olla vain yhdenlainen kanta. Asioita, joissa Jumalan sana ei anna mahdollisuutta mielipiteiden moninaisuudelle. Homosuhteet ovat tällainen asia.
Mielipiteitä voi olla siitä onko oikein vai väärin että yhteiskunta tarjoaa homoille mahdollisuuden mennä naimisiin, ja mihin kohtaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien raja vedetään suhteessa heteroiden oikeuksiin. Joku kannattaa homojen siviilivihkimistä mutta ei adoptio-oikeutta, jne. Mielipiteiden erilaisuus johtuu siitä että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Se johtuu myös siitä, että Jeesuksen ulkopuolella elävä ihminen on automaattisesti synneissään, ja toteuttaa itseään niillä eväillä mitä hänellä on. Hänellä ei ole muuta.
Mielipiteitä voi olla siitä onko oikein vai väärin että yhteiskunta tarjoaa homoille mahdollisuuden mennä naimisiin, ja mihin kohtaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien raja vedetään suhteessa heteroiden oikeuksiin. Joku kannattaa homojen siviilivihkimistä mutta ei adoptio-oikeutta, jne. Mielipiteiden erilaisuus johtuu siitä että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Se johtuu myös siitä, että Jeesuksen ulkopuolella elävä ihminen on automaattisesti synneissään, ja toteuttaa itseään niillä eväillä mitä hänellä on. Hänellä ei ole muuta.
Ei kuitenkaan voi olla poikkeavia mielipiteitä ovatko homosuhteet syntiä. Se on riittävän selkeästi ilmoitettu.
ENSIMMÄINEN ASIA mitä sanomme esiaviollisessa suhteessa tai avoliitossa elävälle ei ole "tee parannus ja mene naimisiin" vaan "Jeesus rakastaa sinua, kutsuu sinua ihmeelliseen armoonsa, elämän yltäkylläisyyteen Hänessä" tai ehkä "Usko Jeesukseen niin pelastut, muuten joudut helvettiin".
Evankeliumi on kutsu tulla sisälle sovitukseen. Sen perusta on anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Voimmeko sitten sanoa homolle "tee parannus ja luovu homosuhteista" ikäänkuin homosuhteista luopuminen olisi pelastava tekijä?
Evankeliumi on kutsu tulla sisälle sovitukseen. Sen perusta on anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Voimmeko sitten sanoa homolle "tee parannus ja luovu homosuhteista" ikäänkuin homosuhteista luopuminen olisi pelastava tekijä?
Evankeliumi on kaikille sama. Seurakunta kutsuu uskomaan Jeesukseen, ja uskoontulosta seuraa Jumalan armon aikaansaamaa eheytymistä, pyhityselämää. Se on jotain missä tuemme ja rohkaisemme toisiamme, kuljemme vierellä, joskus varoittaen ja nuhdellen, mutta ei sorkkien ja törkkien. Eheytyminen ei aina tarkoita että homosta tulee hetero, ja jos tuleekin kyseessä on mahdollisesti pitkä ja vähitellen tapahtuva, monia kipeitä tilanteita sisältänyt muutos. Uskoontullut homo ei ole muuttumisestaan tai muuttumattomuudestaan tilivelvollinen kenellekään, se on hänen ja Jumalan välinen asia. Samalla tavalla kuin heterokristityn sisäinen eheytyminen ja parantuminen.
Eheytyminen tarkoittaa joka tapauksessa sitä että ihmisen sisin kasvaa hyväksymään Jumalan sanan totuuden. Se on lähtökohta kaikelle eheytymiselle.
Eheytyminen tarkoittaa joka tapauksessa sitä että ihmisen sisin kasvaa hyväksymään Jumalan sanan totuuden. Se on lähtökohta kaikelle eheytymiselle.
Irtosuhteita ja pornoa harrastaneen heteron mielikuvamaailma ei välttämättä heti puhdistu eivätkä kiusaukset yhden illan suhteisiin lakkaa, mutta hän ymmärtää ettei enää voi toteuttaa itseään sitä kautta. Avoliitossa elävä ymmärtää ettei hän voi elää avoliitossa. Homo ymmärtää ettei voi jatkaa homosuhteessa. Jumalan sana on kaikille sama. Ja jokaiselle Jumala tarjoaa sanassaan ja Henkensä välityksellä kaiken avun mitä tarvitaan selviytyäksemme elämän haasteissa.
Suurinta eheytymistä on kun ihminen alkaa toteutua Jumalan rakkaudessa, toteuttaa itseään Jeesuksen kautta. Ei synnissä eikä lain alla vaan armossa.
Seurakunta on - sen tulee olla, on kutsuttu olemaan - ymmärtävä ja tukeva yhteisö, jossa hengellinen kasvu ja sisäinen parantuminen tapahtuu. Seurakunnan välittäminen ja myötätunto muodostaa ne puitteet joiden keskellä kristitty uskaltaa pyytää rukousta ja tarvittaessa avautua tilanteistaan. Seurakunta ei voi eheyttää, sen tekee Jumala, mutta seurakunta on se hengellinen ja fyysinen tila, jonka keskellä Pyhä Henki toimii.
HOMOSUHTEILLA JA esiaviollisilla heterosuhteilla on tietysti ero. Kumpikin on yhtä lailla syntiä josta teemme parannuksen tultuamme uskoon, mutta ero on siinä, että homosuhteet ovat jo lähtökohtaisesti luonnottomia. Se ei kuitenkaan anna heterokristitylle oikeutta asettaa homot jotenkin eri tavalla pelastettaviksi tai että homon pitää ensin luopua homosuhteesta tullakseen pelastetuksi.
Ajatellaan vaikka ihmistä joka on elänyt kaksikymmentä vuotta kiinteässä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa ja ehkä lapsuudesta tai varhaisnuoruudesta saakka kokenut olevansa homo. Seksuaalinen suuntautuneisuus on olennainen osa hänen persoonaansa, identiteettiään ja minäkuvaansa. Lähtökohta ei ole "jätä puolisosi ja tule sitten kirkkoon kuulemaan evankeliumi". Päinvastoin evankeliumin vastaanottaminen antaa voiman myös muihin ratkaisuihin.
Nämä ovat varmasti asioita joista on erilaisia käsityksiä. Emme aina tiedä mitä askelia meidän pitäisi juuri nyt ottaa elämämme kipeimmissä kysymyksissä, ja vielä vähemmän mikä on oikea tapa neuvoa toista. Olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kristitty ei voi elää homosuhteessa eikä esiaviollisessa seksisuhteessa.
Siksi kristillinen seurakunta ei voi missään tilanteessa siunata homoliittoja eikä ryhtyä vihkimään homopareja. Kuten se ei voi ryhtyä siunaamaan avoliittoja. Esiaviolliset seksisuhteet siunatessaan seurakunta altistaisi itsensä henkivaltojen vaikutukselle. Homosuhteita siunaava seurakunta asettaa itsensä aivan erityisellä tavalla alttiiksi henkivalloille ja avaa ovia pimeyden maailmaan, koska homosuhteet jo lähtökohtaisesti ovat Sanan valossa mahdottomia. Mahdottoman tekeminen mahdolliseksi olisi suuri vääryys seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja vaikeuttaisi evankeliumin vastaanottamista.
Homosuhteet hyväksyvä seurakunta menettää mahdollisuutensa olla yhteisö joka tukee seksuaalisesti haavoittuneita. Sellainen seurakunta ei yksinkertaisesti voi olla eheytyvien yhteisö, toisiaan Kristustiellä tukevien yhteisö.
Homosuhteet hyväksyvä seurakunta menettää mahdollisuutensa olla yhteisö joka tukee seksuaalisesti haavoittuneita. Sellainen seurakunta ei yksinkertaisesti voi olla eheytyvien yhteisö, toisiaan Kristustiellä tukevien yhteisö.
Seurakunnan mukautuminen ihmisten synteihin ei avaa heille tietä evankeliumiin tai jos avaakin, evankeliumi on "toinen evankeliumi", armo "toinen armo". Se ei ole Jeesuksen sovintoveren ja ristin avaama tie.
Olemmeko veljiemme ja siskojemme rinnalla heidän etsiessään tietä muutokseen ja vapauteen Kristuksessa? Raamatun mukaan uskovien tulee huolehtia toisistaan sitä suuremmalla rakkaudella mitä vaikeammista tai häpeällisemmistä asioista on kyse, 1.Kor.12:23.
JOKA TAPAUKSESSA "ei homojen kirkolliselle vihkimiselle" täytyy olla myös ei homofobialle. Muuten annamme väärän todistuksen emmekä vaella totuudessa vaan valheessa.
Homofobinen (ihmisiä inhoava, halveksiva) homoliittojen vastustaminen edustaa samaa synnillisyyttä jota se on vastustavinaan: luopumista Jumalan rakkaudesta ja Sanan auktoriteetista. Vai onko Jumalan sana muuttunut? Eikö se enää ohjaakaan rakastamaan kaikkia ihmisiä tasavertaisesti syntien nimilappuihin katsomatta, kohtaamaan heidät kunnioittavasti, armollisesti ja arvokkaasti?
Homofobinen (ihmisiä inhoava, halveksiva) homoliittojen vastustaminen edustaa samaa synnillisyyttä jota se on vastustavinaan: luopumista Jumalan rakkaudesta ja Sanan auktoriteetista. Vai onko Jumalan sana muuttunut? Eikö se enää ohjaakaan rakastamaan kaikkia ihmisiä tasavertaisesti syntien nimilappuihin katsomatta, kohtaamaan heidät kunnioittavasti, armollisesti ja arvokkaasti?
Erota toisistaan synnin kunnioittaminen ja Jumalan kunnioittaminen. Kohdatessasi syntiä tekevät ja synnissä elävät kunnioittavasti, kunnioitat rakastavaa Jumalaa, joka seisoo puolellamme syntejämme vastaan ja tahtoo vetää ihmiset armon tuntemiseen, pelastukseen, mielenmuutokseen ja pyhitykseen. Jumala ei vielä seiso syntiemme puolella meitä vastaan. Se tulee tapahtumaan tuomiopäivänä niille, jotka eivät ottaneet Hänen armoaan vastaan.
Siihen saakka seurakunnan tulee olla pelastukseen kutsuvien, pelastuvien ja pelastuneiden yhteisö, jonka puitteet määrittelee Jumalan sana.
Homoseksuaalisten suhteiden tuomitseminen on erityisen helppoa, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että... minun tulee pitää erityistä huolta oman sisimpäni ja ihmissuhteideni tarkastelusta Sanan valossa. Ei niin, että meidän täytyisi olla täydellisiä pitääksemme esillä Jumalan sanaa, mutta en saa sen taakse piilottaa omaa synnillisyyttä ja rikkinäisyyttäni, alituista parannuksen ja armon tarvetta, jonka Jumala sanassaan tahtoo minulle kirkastaa.
On varmasti niitä jotka ottavat homoseksuaalisuuden vastustamisen erityiseksi agendakseen syystä että se tarjoaa mahdollisuuden oman seksuaalisen rikkinäisyyden ja synnin pakenemiseen, kohtaamatta ja käsittelemättä jättämiseen. Yhtä varmasti on niitä, jotka samasta syystä puolustavat homosuhteita ja -liittoja. Esiaviollisessa suhteessa elävän, syrjähyppyjä tai nettipornoa harrastavan heteropastorin voi olla vaikea pitää esillä raamatullista heteronormatiivisuutta.
Ongelmaa ei ratkaista kivittämällä homot tai hyväksymällä heidän syntielämänsä, vaan tekemällä omakohtaista parannusta Sanan ja Hengen voimalla, jonka varassa kaikki kristillisyys tapahtuu. Silloin voimme pitää esillä Raamatun arvomaailmaa ja Jumalan hyvää suunnitelmaa. Ei puristavassa suorituskeskeisyydessä vaan armon avartamassa olotilassa.
Lisää pohdiskelua aiheesta:
Dialogin ja opin tärkeydestä pohdiskelua
"Ainoa mahdollinen kompromissi voisi olla, että omantunnon syistä..."
Avoin kirje Sanna Marinille
"Ainoa mahdollinen kompromissi voisi olla, että omantunnon syistä..."
Avoin kirje Sanna Marinille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti